Vee, ii, tee, tee, uu. *syvä huokaus*.
Miksi joillekin on niin tuhottoman vaikeeta ymmärtää, että
a) mä oikeesti pidän mun duunista
b) teen työtäni rahasta, ts. saadakseni elannon jostain mitä on ihan jees tehdä
c) mun työ ei ole kädestä kiinni pitämistä.
Murr. Pahinta ehkä asiassa on, että kaks ensimmäistä kohtaa koskee joitakin mun työkavereita! Ottaa hieman aivoon seuraavanlainen jauhanta:" Kyllä säkin vielä kyllästyt... millä ihmeellä sä jaksat... ttu, tääl on kaikki pielessä ja päin persettä... me ollaan ihan lattiatasolla..."
Tiedoksi vaan, ei ole olemassakaan sellaista työpaikkaa, jossa kaikki olisi täydellisen hyvin. Kun tehdään ihmisten kanssa työtä, aina, siis IHAN AINA on kohentamista. Ja sitten, mikä valta onkaan sillä omalla asenteella... perusnegatiivisella päivä menee taatusti penkin alle aina.