"Oi miksi sai voikukka värin auringon?
Ja miksi on supussa tuhatkauno, kun aurinko poissa on?
Ja palaako lyhty kiiltomatojen, kun kaikki on pimeää,
tienviittana pienen peltohiiren, mi kotiinsa piipertää?"
On vähän tuollanen olo ku tossa runossa. Mietityttää ja ihmetyttää. Huomen taas töihin, kiwaa!
Ja loppuun Lauri Viitaa:
" -Mutta, muisti muurahainen, maalajit luettuansa,
- Ei elämä ennen lopu, kuin on kuolema koettu!
Nosti viikset, nousi itse, astui pitkän pilven alle
etsimään mätäseväitä.
Uunilintu, unilintu,
puupilliä viritti. "