Silmiäni alkoi painaa ja ikkunasta siivilöityi valo. Katsasdin kellon punaisena vilkkuvia numeroita, 08:59... hätkähdin äkkinäistä ajankulkua ja suljin kirjan, ehkä vielä saisin nukutuksi. Pääni tuntui raskaalta, iltainen jomotus oli ehtinyt jo laskea mutta oloni ei silti ollut yhtään parempi. Taisin nukahtaa levottomaan uneen.
Kirja ei jättänyt minua rauhaan nukkuessanikaan, elin kirjassa.
Heräsin säpsähtäen sekavaan olotilaan. Kello oli jo iltapäivän puolella. Laskin yön saldoksi kuutisen tuntia unta, levotonta unta. Nukuin huonosti ja siitä huolimatta olin hyvällä tuulella. Katsahdin vieressäni makaavaan tumma kantiseen kirjaan, avasin sen. Yritin kerrata mitä olin oikeasti lukenut ja mitkä olivat olleet unta, silmiäni särki.
Pohdein, ehkei kirjallisuus oikeasti ollut minun juttuni.