Jälleen siinä kohtaa kun tajuan että olen todellakin yksin asioideni kanssa. Ei ole ketään jota oikeasti kiinnostaisi asiat jotka varjostaa mun mieltä... muiden mielestä huoleni koostuvat pienistä vähäpätöisistä asioista....
Joskus, vaikka itsekkin tiedän että pystyisin itse muuttamaan asioita, sitä vaan haluaa olkapään josta hakea tukea vaikka asia olisikin kuinka pieni tahansa.
Ja kun se olkapää tuomitsee, se tuntuu kuin koko keho olisi yhtäkkiä täynnä graniittia. Sen kanssa ei voi hengittää ja se pitää huolen että pysyy pohjalla.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ero ja uusi alku. 13.06.
- [Ei aihetta] 13.06.
- Kihla 01.07.
- ruislepä per päivä, ehkä yksi mandariini. 14.06.
- Dorothy 09.06.
- ystävä jolle puhua. 17.04.
- It is Ireland 05.04.
- ristiriita 14.03.
- tumblar </3 01.03.
- Kun pesukone syö seinää. 10.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (2)
- ▶ 2012 (11)
-
▼
2011 (57)
- ▶ joulukuu 2011 (1)
- ▶ marraskuu 2011 (1)
- ▶ lokakuu 2011 (3)
- ▶ syyskuu 2011 (2)
- ▶ elokuu 2011 (6)
- ▶ kesäkuu 2011 (4)
- ▶ toukokuu 2011 (1)
- ▶ huhtikuu 2011 (19)
- ▶ maaliskuu 2011 (14)
- ▶ helmikuu 2011 (2)
- ▶ tammikuu 2011 (4)
- ▶ 2010 (148)
- ▶ 2009 (291)
- ▶ 2008 (74)
- ▶ 2007 (120)
- ▶ 2006 (6)