"Vielä muutama päivä ja alkaa kunnolla loma. Viimeinen rutistus!" hihkuin alkuviikosta. Tänään en jaksanut edes lukea kaikkia läksyjä joita oli annettu.
Mie en jaksa
en vain jaksa
kahvi on loppu
lisää vois keittää,
no en jaksa
Ropossa ropo jakoi meille suklaata ku me ollaan niin syötävän suloisia ja ihania. Fazeria ja Pandan liköörikarkkeja. D: Jag har ett problem. Karpatessa ei syödä ylimääräisiä myrkkyjä. Myrkyillä tarkoitan hiilareita. Sokeri on hiilihydraatti. Suklaassa on (useimmiten) sokeria. Johtopäätös: en syö suklaata.
Mutta tämän kerran, kun ropomme kurttuisen herttaiset kasvot vääntyivät loistavaan hymyyn tarjotessaan suklaita kauniissa korissa, en yksinkertaisesti voinut kieltäytyä.
Ah, kuinka ihanalta maistui lakkaliköörikonvehti. Karppaantunut kieleni säikähti ensin voimakkaan makeaa makua, mutta pian ahmin monta kourallista liköörikarkkeja. Hauskinta tässä oli se, että minä olin ainoa jolla oli tarpeeksi munaa syödä niitä hymyssä suin. Harvat niihin koskivat (raittiita, no ei tod.) ja minä sain syödä niitä niin paljon ku mieli teki. Ei siis enempää kuin pari kauhallista.
Wanhojen harkoissa iski paha olo. Ei sen takia että parini oli uusinnoissa vaan syy oli jokin toinen. Paleli, tärisytti ja oksetti. Käteni olivat kuulemma kylmät ja kasvoni kalpeat. Yritin tanssia joitakin tansseja, mutta lopulta en vain jaksanut. Heikotti. Cha Cha oli kyllä pakko tanssia...
Harkkojen jälkeen pistäydyttiin Valintataloon ostamaan purtavaa tutoreiden pikkujouluihin Rekun ja Mufasan kans. Johtuiko se kylmästä ilmasta ulkona tai jostain muusta mutta paha olo hellitti vähäsen. Luulen että se oli sokerimyrkytys. Tai flunssa on iskemässä, juuri ennen lomaa.
"Tunnollinen opiskelija sairastaa lomilla ja viikonloppuisin." Paskat....