Puen hämärässä ja menen ovelle. Aukaisen sen ja Piika tervehtii minua niin iloisena että luulis että se olis koko kuukauden ollu yksin. "Hitsin mamo..."
Tallustan portaat alas Piika perässäni. Suuntaa keittiöön ja alan laittaa itselleni aamupalaa. Kiljaisen kun jokin pistää pohkeeseeni ja alkaa edetä ylöspäin reittä pitkin. "Senkin ..... peto!", huvittuneena putisen ja revin pienen kissan kankustani irti. Lopulta syn aamiaista pikkukissa sylissä ja koirat jaloissa maateen.
En ole IKINÄ yksin kotona.
Nytkin kun kirjoitan tätä niiinaaaaaaaaaaaaaaa Peto kiipeää selkää pitkin. Noh siinä me sit ollaan...