IRC-Galleria

Mie löysin vanhoja runojani. Lisää nauramisen aihetta :D No ei vaisk. Katotaan mitä tapahtuu.

Neljä peräti. Osa on semmosta angstia että huh huh... Se oli silloin vuonna kivi ja käpy.

---

1

NIIN LÄHELLÄ JA HILJAA

Seinä on valkoinen, kova
tuijotat kaukaisuuteen
ajatus tulee mieleen
Pinnalla on pölyä
minusta

Sitä ei yllä koskettaa
kelaat muistojasi
Sormi ei tunne seinän pintaa
vaikka haluaisikin.
Ikävä kalvaa sinua

Pieni koskettaja ei yltänyt seinään
kyyneleesi tavaavat surua.
Mutta silti se on siellä, pystyssä
seinä kaikkine valokuvineen
Ikävöitkö minua?

Se on hiljaa valkoinen, kova.
Sinusta askeleen päässä,
etkä yllä vieläkään

---

2

Tuuli laulaa hiljaisuuden pois
ilta kumartaa syksylle
kuin kunniavieras se ois
lyhyt on se hetki jolle
rauha on oikeus ja velvollisuus
Kaikki ovat sovinnossa
miten, olkoon salaisuus
harvinaisessa illassa

---

3

Rauhoittuva pinta
kostea pyyhe lanteilla
aurinko ikuisessa lennossaan

"Kuule......"

'No?'

"Älä ikinä... unohda"

'En, en ikinä'


Linnut lensivät pesistään
maailmalle
Joskus sinä muistelet
ihmettelet

kuka hän oli

---

4

Hiljaisuus, hän vartio minua.
Ympäröi minut mykillä käsillään.
Tuijottaa tyhjyyteen hämillään.

Hän on läheisin ystäväni tällä hetkellä...

Hän kuuntelee huoleni,
'ei vastaa'
hän ei keskeytä minua,
'ei osaa'
hän on ymmärtäväinen,
mutta...
mutta hän ei voi korvata, ystävääni,
jonka itsepäisesti menetin.

Sanoilla kylmään veteen hukutin.

---

Haluaisin kyl kuula mitä muut tykkää. Mikä oli paras, mikä huonoin jne.