IRC-Galleria

Kyllä, nukuin todella hyvin pela yön. 3,5 tuntia tanssimista ja venyttelyitä oli aivan ihanaa, vaikka en syöny kunnon päivällistä koko päivänä.
Lelutapulissa kahvia ja kermaa(erikseen tietenkin XD ) mun salaatin ja kalan kaa.
Salaatti oli siis revittyä kaalta, emmentaalin siivuja (jotka olivat sulaneet/hikoileet koulupäivän aikana koska olin unohtanut laukun patterin viereen) ja hasselpähkinöitä.
Kala oli öljyyn säilöttyjä sardiineja. Nami nami.

Kyllä ohi kulkijat (mm. JuHenna) kattoivat ja nyrpistivät nenää eväilleni.
Mutta hei, karppina on hyvä olla! XP

Ja voi kuinka minä tanssin, ja tanssin, ja tanssin. Ja hiki virtasi.
Illalla olin niin väsynyt, että söin vain illallisen ja join yhden paukun (isi katto hassusti ku mulla oli lasi kädessä mutta mie sanoin vain että "24 päivää") ja olinkin jo valmis nukkumaan. Ja kyllä mie nukuinkin.


Heräsin (tänään) seuraavana aamuna rytinään. Arttu pelasi Guitar Herota rummuilla... Kyllä se oli huomaavaisesti laittanut telkun hiljaiselle, mutta on se siltikin äänekästä touhua. Löhösin jonkun aikaa hereillä "ryppyisissä lakanoissa" ja kuuntelin ihania lauantaiaamun ääniä alhaalta. Koirat hipsutti pitkin taloa, niiden kynnet rapisi suloisesti lattiaa vasten. Kahvinkeitin röpisi ja huokaili.

Äiti touhusi keittiössä... Rakastan tällaisia hetkiä.

...on jälleen kerran tapahtunut rauhallisesti.

Olisi pitänyt piettää jotain lepopäiviä, koska nyt mulla on jokin ihmeen rasitusvamma polvessa tai jotain. Se on kipee. Hyvä syy olla menemättä lenkille.

Olen saanut luettua viimeisen Potterin eli koko sarja on luettu läpi. Siinä se. The End. Slut. jne...
Loppu oli samanlainen töks kuten ennenkin. Tuntui siltä olisi voinut jatkaa lukemista vielä vähäsen ennen lopetuskappaletta. No jaa....
Ihan ok.

Kurkku kipee. Menen selvittämään sitä saunaan jos se parantuisi.....

Joo, ei tästä tuu mitään. En oo pelannu taas pitkään aikaan (kahteen päivään), joten otan ja meen pleikalle. Krapula iski illalla. Pleikka Artun huoneessa. Eli pelaan jonkun 20 minsaa FFXIItä ja sit Artsi tulee hoputtelee ku se tahtoo nukkuu. Okei. Kyllä isosisko ymmärtää.

Sitten ajattelin aloittaa FF4 alusta DSllä. En ehtiny edes kunnolla vauhtiin kun Rekku laittaa viestiä siitä Brokeback Lyskasta. Joo, ja eiku koneelle.

Ajattelin kohta lähtee nukkuu. Ennen sitä teen varmaan jonkun jäynän iskälle, se nukahti sohvalle, telkka päällä ja kaukosäätimet kainalossa. No en. Sammutan korkeintaan telkun ja vaihdan kaukosäätimien tilalle tyhjät tapsa-pullot....

Mie olen kävellyt nyt 42 kilsaa, ehkä enemmänkin loman aikana. Oikei ei se paljon oo (valtaosa kilometreistä taivallettu hangessa tai pehmeällä kelkan jäljellä), mutta mie suunnittelin hiihtää lomalla, mutta ei!! AAAA!!! Huomenna mie meen hiihtää vaikka sammakkoja satais. Räkäkuonot ei mua estele.

Mitä muuta... Tää yks hyväkäinen täyttää kohta 18. Ei, en ala laulamaan Aikuista naista vai mikä se oli.

Kello on 6.20.

Ovi käy. Ne lähti.

Miksi mie olen hereillä. Ovi on auki. Tunnen jonkin karvaisen liikahtavan reiteni vieressä. Säikähdin ja säpsähdin ja heti sen perään tunnen pienet, terävät kynnet ja hampaat jalassani. Ja voi kiroamista ku mie vedän Pedon peiton alta.

Tiputan sen lattialle. Piika hipsuttaa huoneeseeni ja villiintyy kun huomaa että olen hereillä. "Ei. Mene pois, en mie vielä nouse..." putisen Piikalle ja ihme kyllä Piika jätti mut rauhaan.

Ja seuraavaksi lenkille. Mie olen nyt kuutena viimeisenä päivänä käyny aina sen 6 km lenkin. Okei ei se ole paljoa, mutta jaloissa tuntuu hangessa tarpominen aika hyvin. Eli mietitäänpä, (pitkällä matikalla) 5 kertaa 6 km on 30 km! Ja tänään tulee 36 km! Ja ilmat on ollu ihan hyvät. -1 ja pilvistä. :D Aurinkoisina päivinä mie en näe mitään jäällä ollessa, joo eikä mulla ole aurinkolaseja tai klipsejä. Siksi hieman pilvinen sää on mun makuun.

En ole hiihtäny vielä. Johtunee koirista. Suksien ja koirien kaa liikkuminen on niin vaikeaa, vaikka koirat saa juosta vapaana suuren osan matkasta. Artsi oli niin ihana ja lähti ajamaan mulle jäljen. :)

Taas se alkoi siinä kahdeksan ympärillä.

Ensin tää huomaa olevansa yksin, sit se tulee haukahtelemaan mun oven taa. Kokemuksesta tiedän että oven avaaminen ei ole hyvä ratkaisu. Käsken peiton alta Piika olemaan hiljaa ja menemään nätisti alakertaan. Piika on vähän aikaa hiljaa, mutta pian se alkaa itkemään.
Taas hiljenee. Piika käy alakerrassa. Tulee takaisin. Itkee taas. Ja kohta kuuluu uusi ääni. "Miiu?" Ei oikeesti! Menen ja avaan huoneeni oven. Edessäni ovat Piika ja Peto. Niillä onkin salaliitto minua vastaan, vaikka luulin ettei ne tule toimeen...

Olin oikeassa. En saa nukuttua pitkään, vaan herään klo 7 ympärillä lomallakin.

"Woooouuuuuuuuuuuuu.....", Piika ulisee alakerrassa. Kotona on tällä hetkellä mie, Piika, Nanu, Fanni ja Peto, luulisi ettei Piika tuntisi itseään yksinäiseksi, mutta siellä se ulisi isin ja äitin perään. Klo on 7.04.

Käyn avaamassa huoneeni oven ja sanon huomenta Piikalle. Siitä se vasta riemastu. Onneksi ehdin peiton alle turvaan, ennen kuin se tavoitti minut. Räkäinen, kylmä nenä ja jälleennäkemisenriemu ei ole hyvä yhdistelmä, varsinkaan kun mulla ei ollu kovin paljon vaatetta päällä.

Nyt Piikakin on rauhoittunut. Nanu nukkuu sohvalla. Kissat on vallanu keinutuolin.

Sää on ollut mitä parhain nyt kahtena viimeisenä päivänä. Lenkillä käyminen on jokin niin suuri nautinto, etten sitä sanoiksi pukemaan. Ja koiratkin ovat onnellisia. Ovat juosseet itsensä väsyksiin ja nyt nukkuvat olohuoneessa. Ne on niin suloisia.

Mitä vielä? Leivoin eilen illalla kookospalloja. Aamulla maistoin, ensin se oli ihan hyvän makuista, mutta hermesetaksen(sötningmedel) jälkimaku on aivan karsea. Tänään ajattelin kokeillä tehdä karppisuklaata. Makeutusaineena hermesetas valitettavasti. Jooo, miten ihmeessä mun pitäis laihtua ku näin usein teen itelle herkkuja?

Tänään varmaan ripustetaan lihat katon rajaan kuivaamaan. Eilen laitettiin suolaan. 20 kg sydäntä... :9

Nielen vaikka syntisiä sieluja
maistan niiden saastan
jotta saisin ongittua pois
paholaisen itsestäni

Nyt se alkaa. Kauan odotettu loma. Mie ainakin olin ihan puhki; huonosti nukutut yöt tuntuu silmissä.

Annikki on kipeä O.O ei oo tosi. Mie en pääse tanssii!! Ja joo, mulla tuleekin tehtyä jotain kotona, no ei tod. Sekoitan paukun ja meen pelaa. "Vapaat" perjantait on niin harvinaisia. Arkisin se on hikinen treeni tanssien sydämen kyllyydestä, mutta mitä nyt?! Mie en tee mitään.

Pakko ottaa itteä niskasta ja tanssia vaikka samalla kun hyörin keittiössä. Ei ole parempaa kuin tiskata ja tanssia radion soidessa taustalla.

Tulin kotiin puol seitsemän illalla. En ollut kaupassa matkassa ja viikonloppu oli(on) eessä, joten olin huolestunut jääkaapin sisällöstä. Osasikohan ne ottaa mulle ruokaa? (karppina on hyvä olla)
Kurkistin jääkaappiin. Munaa, emmentaalia, hompparia, kaalia, meetua.... joo kyllä mie hengissä selviän. C-vit tabut näköjään unohtu, eli pitää vetää enemmän kaalia naamaan. Ja aiku ihanaa; nää oli ostanu light lonkkua(yks kourassa just, toivottavasti tekstin laatu ei laske)... :9 Kurkistan pakastimeen toiveikkaana. Etsin ja etsin. Löydän tavallista jäätelöä ja luulin jo näiden unohtaneen minunkin tarpeeni, mutta huomaan sokerittoman jätskin tavallisten takana. Aaaa, ne ei oo unohtanu minua ;)

Olen rukoillut. Keskiviikko? iltana, ennen nukkumaan menoa, minä rukoilin. Kaikki jotka tuntevat tai luulevat tuntevansa minut pitäisi järkyttyä nyt. Tai olen varmaan ennenkin, mutta nyt tein sen tietoisesti.
Kuulin meidän kylän pojasta (15v Juha) keskiviikkona. Hänet oli kuulemma kuskattu kesken koulupäivän LKSään ja sieltä suoraan Ouluun hoidettavaksi. Aivoverenvuoto. Kuulin hänen äidiltään torstaina, ettei ole kuulunut mitään uutta. Pelottaa ja silti tunnen itseni tunnottomaksi. Jos tässä käy huonosti, hän olisi jo toinen kahdenvaiyhden vuoden sisällä, joka on lähtenyt liian aikaisin. Vanhempien ei pitäisi haudata omia lapsiaan, sen ei pitäisi olla niin. Olen surullinen ja pelkään.

Synkimpinä päivinä kaikki tuntuu kuolevan pikku hiljaa ympäriltäni ja luulen että kohta alan tottua siihen. Kaikki mikä alkaa, loppuu joskus, enemmin tai myöhemmin. On erittäin huojentavaa tuntea surua, vihaa, pelkoa.. En olekaan turta. En olekaan kuollut.


;l

Lyhyesti vain..

Äi 9- -> 8 toikkariin
Ma 9- -> 9
Fy 9- -> 9
Ru 8+ -> 9
Ke 10- -> 10

Hyvin meni joooo, mutta on noiden eteen tehty töitäkin.

On tuo Hän aika omituinen. Viimeksi kokeesta tuli 9- ja toikkariin 8 (plussan päässä oli kuulemma) ja nyt sain kokeesta 8+ ja toikkaan tulee 9... Wtf. Kait sitten tuntiosaaminen, sanakokeet ja tekstit vaikuttaa paljon.