IRC-Galleria

Pelkään etten koskaan löydä itseäni. Näen kauniita asioita ja tahtoisin löytää niistä itseni, olla osa kaikkea mistä pidän ja mitä pidän esteettisesti miellyttävänä. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja tahtoisin löytää heistä itseni, olla yksi niistä joilla on rikas mieli ja laaja tietämys. Katselen kauniita ihmisiä ja esineitä, näen ne ja tunnen niiden kuvastavan minua. Mutta olen kykenemätön imaisemaan sitä itseeni, jään oivalluksesta aina ulkopuolelle. Katson hienon elokuvan ja löydän osan itseäni jostain hahmosta, koen suuren mielihyvän hetken. Ja sitten se on ohi enkä enää löydä sitä osaa itsestäni, en vaikka katsoisin saman elokuvan uudestaan ja uudestaan. Maaginen hetki on ohi. Minulla on käsitys, jonkinlainen harmaa, sumuinen hahmo kuvastuneena mielessäni, ja voi kyllä, se olisin minä, kunpa vain näkisin. Ratkon uusia ja uusia ristiriitoja itsessäni, vai ratkonko? On aina jokin este, mikä minä tahdon olla ja mitä tahdon tuntea ja miltä tahdon näyttää ja miltä tahdon tuntua, millainen minun kuuluu olla? Niin pehmeä ja niin kova, niin kiivas ja niin herkkä, niin hauras ja heikko, niin vahva ja kylmä, niin sininen ja niin vihreä. Kunpa voisin pitää itselläni ne hetket kun tunnen tietäväni jotain itsestäni. Kunpa voisin pysäyttää ajan ensi kerralla kun kuulen kappaleen joka saa minut itkemään pelkästään olemalla upea kappale, ensi kerralla kun käännän kirjasta viimeisen sivun ja suljen kannen, ensi kerralla kun elokuvan lopputekstit pyörivät, ja minä aina tuijotan vain eteeni ja NÄEN välähdyksen itsestäni, minä olin jossain sivujen välissä, minä kätkeydyin johonkin kulissien taakse, minä olen nuottien kaiku. En löydä itseäni itsestäni, vaan näen välähdyksiä siitä jossain ulkopuolella, enkä pysty pitämään niitä itselläni, ne ovat auttamatta ohitse kun herään horroksesta ja ajattelen taas muita asioita. Miten löytää selvyys ja lukittu ovi minusta, miten ymmärtää itseään? Miten puhua ja käyttäytyä jotta se tuntuisi omalta? Miten elää? Olen luottanut järjestelmään, ammattilaisiin ja hoitopaikkoihin. "Kyllä joku heistä vielä ymmärtää, kyllä joskus vielä ymmärrän itsekin." Tokkopa. Löytää ja tietää, oppia ja ymmärtää, siinä koko juttu. Siinä on kaikki.