mie näin ihan älyttömän upeaa unta jälleen. mutta nojoo, en mie viitti sitä alkaa tässä selittämhän, ko ei se selitettynä kuulosta niin hienolta. ja sitä ei voi lyhyesti selittääkhän. mutta mie lensin taas.
päähän koskee. ja selkään.
sukuloimassa oli kivvaa, minun suku laajeni taas kans. ja munarikas pääsiäinen oli. eikä pilkillä nykässy kertaakhan. perkele ko vois vain nukkua, mien jaksais olla.
kelalla pitäis käyä. viemässä lappusia. en jaksa ihmistäytyä. oispa karkkia ja ediä. minun häätyy alkaa syöhmän taas normaalisti, tekkee pahhaa vain koko ajan ko on syöny koko pääsiäisen liikaa. mutta mulla on myös pienimuotoinen tytiongelma. ihan pieni vain. se mennee ohi. voi paholainen, miten tässä taas näin kävi?! helvetin rysty ei ossaa mithän.
sairaseläkheele jos alkais. ko ei jaksais olla. palelee vain. aina on niin kovasti paljon enemmän ja sitte ei jaksakhan ajatella ja sitte vain vituttaa aina. aina vain enemmän ja lissää ja sitte vituttaa. vaikka en mie ajattelemista pois vaihtais mihinkhän. en helikopterhin enkä rysthyn enkä... tai joo kyllä mie johonki. mutta minkäs teet. ko sais vain olla pöliä.
jee sölkäfilettä.