Mies käveli metsässä ja yhtäkkiä hänen eteensä ilmeistyi tikapuut.
Ne olivat niin korkeat ettei toista päätä näkynyt. Mies ajatteli että jopas, ja
lähti uteliaana kiipeämään ylöspäin.
Portaat loppuivat lopulta ja mies huomasi seisovansa taivaan
portilla, vastakkain Pietarin kanssa.
- Tervetuloa taivaaseen!
- Olenko minä kuollut??
- Ethän toki, tämä on vain mainos. Katsos, aina silloin tällöin
tapanamme täällä on päästää ihmisiä tutustumaan taivaselämään etukäteen.
Sinulla on nyt tunti aikaa kulkea taivaassa, voit käyttää sen miten haluat.
Mutta jollet tunnin päästä palaa, tikapuut katoavat ja sinun on jäätävä tänne.
Mies tietenkin otti tarjouksen vastaan ja astui taivaan portista sisään.
Taivaassa hän kävi morjestamassa kaikkia edesmenneitä tuttaviaan sekä Elvistä
ja muita julkkiksia. Hyvässä seurassa aika kului nopeasti ja pian mies huomasi
tunnin olevan jo melkein kulunut. Heitettyään pikaiset hyvästit hän lähti
juoksemaan taivaan porttia kohden.
Hän myöhästyi nippa nappa. Pietari oli myös pahoillaan.
- Valitan. Nyt sinun on jäätävä tänne.
- En voi! Huomenna pitää mennä töihin ja vaimokin on ja enhän minä ole
edes kuollut!
- Olen hyvin pahoillani.
- Eikö mitään keinoa ole?!?
- Odotas ... ... tästä ei sitten kerrota kenellekkään. Okei?
- Kunhan vain pääsen alas!
- Selvä sitten. Muutan sinut nyt hämähäkiksi, ja voit laskeutua seittiäsi
myöten alas. Kun olet alhaalla, muutan sinut ennallesi.
- Hyvä on!
Kuului <PUFF> ja mies huomasi olevansa hämähäkki. Hän kiinnitti seitinpään
pilven reunalle ja lähti laskeutumaan. Koko touhu tuntui miehestä
hämähäkkimäisen turvalliselta. Hän laskeutui seitin varassa metrin, metrin ja
kolmekymmentä senttiä...sitten yhtäkkiä hän pysähtyi. Seittiä ei vain kerta
kaikkiaan tullut enempää.
Sen sijaan kuului naisen hätääntynyt huuto:
VOI HYVÄN TÄHREN! MITÄ SINÄ OIKEIN TEET?! PASKAA TÄYNNÄ KOKO SÄNKY!!