Kuin läimäisy suoraan kasvoihin menneisyys palaa. Rikkoo muurin, minkä kerran särkynyt sydän rakentaa. Aina, kun luulee unohtaneensa, se tulee uudestaan ja hajottaa kaiken. Kunpa joku kertoisi minulle miksi. Miksi kaksi rikki mennyttä ihmistä eivät voi muodostaa ehjää kokonaisuutta?
Ja koska näin on, silloin toteamus "rakkaus ei aina riitä" on hyvinkin oikea...