IRC-Galleria

Onpas outoa. Ja hieman surullistakin. Harvoin sitä törmää ihmiseen, jonka nähdessään päässä kolahtaa. "Toi on mun ihminen", jokin sanoo. Hetken tuntuu, että toinenkin tuntee samoin. Ja vielä kerran sitä uskaltaa antaa itsensä tipahtaa.

Pikku hiljaa pitäisi alkaa suojella itseään liioilta kolhuilta. Miksiköhän olen aina ollut sitä mieltä, että parempi katsoa kuin katua. Tosin en kadu. Mitä ikinä tapahtuukaan, en kadu. Sain hetken ikuisuudessa, tunsin olevani rakastettu ja tärkeä. Sen on pakko merkitä jotain ja jos en muuta saa, niin riittäköön se ikuisuudeksi.

Ostin sitten ensimmäisen kinkkuni ikinä ja nyt se olla möllöttää uunissa. Toivottavasti tulee edes jonkinmoinen tekele. Noita paisto-ohjeitakin on niin moneen junaan, ettei oikein tiedä minkä valitsisi. Pääasia kuitenkin, että tulee hyvää ja muksut tykkää.
Luin Heiskun päiväkirjakommentin enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Inhoan tätä kaikkea. Varsinkin lahjoja. Kun kaikkia haluaisi muistaa, mutta budjetti petti jo aikoja sitten ja lahjakkaasti. Ja se ostamisen vaikeus...kun ei tiedä mitä ihmiset haluaisivat. Ei viitsisi mitään turhaa krääsää ostaa kaappiin notkumaan. Mun mielestä sellainen sääntö olisi hyvä, että jouluna vain lapsille lahjoja. Niille sentään osaa ostaa jotain. Jos ei muuta niin vaatteita. Niitähän tarvii aina.
Mä joudun kohta lähtemään Citymarket-helvettiin, missä kaikki asiakkaat luultavasti taas kerran varustautuvat maailmanloppuun ja ryntäilevät ympäriinsä. Luojan kiitos huomenna se on ohi.
Siivosin eilen ja päätin, etten ota stressiä siitä miltä koti näyttää. Kunhan kaikki on suht koht kunnossa. Ja mun hermot levähtää kun ei tarvi poikien perässä koko ajan juosta ja oikoa päiväpeittoja ja tyynyjä. Tämä on kuitenkin pienten lasten koti ja jos joku ei sitä ymmärrä niin pysyköön poissa. Tiedän kuitenkin, että kaikki rakkaat ystäväni ymmärtävät.
Missä ikinä olettekaan, toivon kaikille läheisilleni ihanaa joulua. Ja toivon, että maailmassa edes hetken olisi kaikki hyvin...

Tein eilen löydön. En tiennyt yhden biisin nimeä, jonka eräs ihminen omisti mulle. Tiesin kuitenkin kuka sen esittää. Kaivoin sitten, kiitos googlen, kaikki Sonatan biisit ikinä ja sieltähän se löytyi. Ja sanat olivat paremmat kuin oletinkaan.

Joskus tuntuu, että kyseinen henkilö haluaa pitää mut jossain ihme talutusnuorassa. Tietyin väliajoin ilmestyy elämääni hetkeksi ja herättää uuden mahdollisuuden toivon. Kun toivo taas on häipymässä, niin PAM!! Hän tupsahtaa eteeni jossain...
Kunpa voisin unohtaa. Nyt vain kuuntelen biisiä, jota kuunnellessaan hän kuulemma ajattelee mua. Jos hän vain tietäisi kuinka paljon minä ajattelen häntä. Joka päivä, ilman biisiäkin...

I saw you coming from a mile away
Trying to hide behind that pretty face
Bet my last dollar baby you been bruised
Poor little heart all black 'n' blue

Last thing you need's another pickup line
You must have heard them all a thousand times
God only knows what you been through
Believe me I've been broken too

It aches, it breaks, it takes your breath away
I've been around that block a time or two

Baby, I don't want to fall in love with you
I try, try, try but I can't get around the truth
Please don't say my name, give this heart a break
I don't want to make the same mistake but it's too late
I'll leave on the light
These arms are open all night...



Tää on ihmiselle, jota arvostan kenties eniten koko maailmassa. Muista mut ja se mitä ikinä meillä olikaan. Ikuisesti...

We started as friends
but something happened inside me.
Now I'm reading into everything
but there's no sign you really like me, baby.

You don't ever notice when IÂ’m turning on my charm.
Or wonder why I'm always where you are.

I've made it obvious.
Done everything but sing it.
(I've crushed on you so long, but
on and on you get me wrong)
I'm not so good with words.
And since you never notice
the way that we belong
I'll say it in a love song...

I've heard you talk about
how you want someone just like me.
Every time I ask you out
we never move pass friendly, no no.

You don't ever notice how I stare when we're alone.
Or wonder why I keep you on the phone.

I've made it obvious.
Done everything but sing it.
(I've crushed on you so long but
on and on you get me wrong)
I'm not so good with words.
And since you never notice
the way that we belong.
I'll say it in a love song...

Olis tänään ollut ensimmäinen työpäivä mutta Niclakselle iski sitten viimeinkin kauan odotettu vesirokko, joten loppuviikko meneekin sitten kotona ollessa. Eihän siinä mitään. Saa lopeteltua jo aloitettua joulusiivousta;)

Kuinkas ollakaan...juuri silloin kun eteen tulee täydellinen mies(ainakin melkein)niin jokin tökkii. Ei saa sydäntä mukaan hommaan. Voiko se tunne kehittyä? Voiko rakkaus tulla jossain vaiheessa, vaikka nyt tuntuisikin ettei voi? Kun toinen on melkeinpä perfecto mulle ja on ihastunut munkin edestä, niin voiko sitä olla yrittämättä? En tiedä, en todellakaan tiedä. Mutta ehkä se on yrittämisen arvoista...

Yllätyin kun menin koneelleni maksamaan laskuja. Ex-ukko oli siirtänyt mulle rahaa!! Voiko olla mahdollista?? No, näköjään sitten on. Olin jo luopua toivosta, mutta jos kyseisen henkilön kaltainen ihminenkin pystyy välillä ylittämään itsensä, niin ehkä tällä maailmalla on vielä toivoa. Sittenkin elämää maapallolla:)

Kuin läimäisy suoraan kasvoihin menneisyys palaa. Rikkoo muurin, minkä kerran särkynyt sydän rakentaa. Aina, kun luulee unohtaneensa, se tulee uudestaan ja hajottaa kaiken. Kunpa joku kertoisi minulle miksi. Miksi kaksi rikki mennyttä ihmistä eivät voi muodostaa ehjää kokonaisuutta?
Ja koska näin on, silloin toteamus "rakkaus ei aina riitä" on hyvinkin oikea...

Löysin rauhani, mielen tyyneyden. Harvoin tapahtuu, aina hetkittäistä.
Ja sillä hetkellä kun minun sieluni lepää, jonkun muun hajoaa. Murskaava syyllisyys, koska tahdon pitää kiinni tunteesta. Toivon, että edes hetkeksi maailma seisahtuisi ja antaisi minun olla. Mutta rauha on jo mennyt, enkä edes tiedä miksi...
Kerro rakkaani, miksi...