Ostin sitten ensimmäisen kinkkuni ikinä ja nyt se olla möllöttää uunissa. Toivottavasti tulee edes jonkinmoinen tekele. Noita paisto-ohjeitakin on niin moneen junaan, ettei oikein tiedä minkä valitsisi. Pääasia kuitenkin, että tulee hyvää ja muksut tykkää.
Luin Heiskun päiväkirjakommentin enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Inhoan tätä kaikkea. Varsinkin lahjoja. Kun kaikkia haluaisi muistaa, mutta budjetti petti jo aikoja sitten ja lahjakkaasti. Ja se ostamisen vaikeus...kun ei tiedä mitä ihmiset haluaisivat. Ei viitsisi mitään turhaa krääsää ostaa kaappiin notkumaan. Mun mielestä sellainen sääntö olisi hyvä, että jouluna vain lapsille lahjoja. Niille sentään osaa ostaa jotain. Jos ei muuta niin vaatteita. Niitähän tarvii aina.
Mä joudun kohta lähtemään Citymarket-helvettiin, missä kaikki asiakkaat luultavasti taas kerran varustautuvat maailmanloppuun ja ryntäilevät ympäriinsä. Luojan kiitos huomenna se on ohi.
Siivosin eilen ja päätin, etten ota stressiä siitä miltä koti näyttää. Kunhan kaikki on suht koht kunnossa. Ja mun hermot levähtää kun ei tarvi poikien perässä koko ajan juosta ja oikoa päiväpeittoja ja tyynyjä. Tämä on kuitenkin pienten lasten koti ja jos joku ei sitä ymmärrä niin pysyköön poissa. Tiedän kuitenkin, että kaikki rakkaat ystäväni ymmärtävät.
Missä ikinä olettekaan, toivon kaikille läheisilleni ihanaa joulua. Ja toivon, että maailmassa edes hetken olisi kaikki hyvin...