IRC-Galleria

We started as friends
but something happened inside me.
Now I'm reading into everything
but there's no sign you really like me, baby.

You don't ever notice when IÂ’m turning on my charm.
Or wonder why I'm always where you are.

I've made it obvious.
Done everything but sing it.
(I've crushed on you so long, but
on and on you get me wrong)
I'm not so good with words.
And since you never notice
the way that we belong
I'll say it in a love song...

I've heard you talk about
how you want someone just like me.
Every time I ask you out
we never move pass friendly, no no.

You don't ever notice how I stare when we're alone.
Or wonder why I keep you on the phone.

I've made it obvious.
Done everything but sing it.
(I've crushed on you so long but
on and on you get me wrong)
I'm not so good with words.
And since you never notice
the way that we belong.
I'll say it in a love song...

Olis tänään ollut ensimmäinen työpäivä mutta Niclakselle iski sitten viimeinkin kauan odotettu vesirokko, joten loppuviikko meneekin sitten kotona ollessa. Eihän siinä mitään. Saa lopeteltua jo aloitettua joulusiivousta;)

Kuinkas ollakaan...juuri silloin kun eteen tulee täydellinen mies(ainakin melkein)niin jokin tökkii. Ei saa sydäntä mukaan hommaan. Voiko se tunne kehittyä? Voiko rakkaus tulla jossain vaiheessa, vaikka nyt tuntuisikin ettei voi? Kun toinen on melkeinpä perfecto mulle ja on ihastunut munkin edestä, niin voiko sitä olla yrittämättä? En tiedä, en todellakaan tiedä. Mutta ehkä se on yrittämisen arvoista...

Yllätyin kun menin koneelleni maksamaan laskuja. Ex-ukko oli siirtänyt mulle rahaa!! Voiko olla mahdollista?? No, näköjään sitten on. Olin jo luopua toivosta, mutta jos kyseisen henkilön kaltainen ihminenkin pystyy välillä ylittämään itsensä, niin ehkä tällä maailmalla on vielä toivoa. Sittenkin elämää maapallolla:)

Kuin läimäisy suoraan kasvoihin menneisyys palaa. Rikkoo muurin, minkä kerran särkynyt sydän rakentaa. Aina, kun luulee unohtaneensa, se tulee uudestaan ja hajottaa kaiken. Kunpa joku kertoisi minulle miksi. Miksi kaksi rikki mennyttä ihmistä eivät voi muodostaa ehjää kokonaisuutta?
Ja koska näin on, silloin toteamus "rakkaus ei aina riitä" on hyvinkin oikea...

Löysin rauhani, mielen tyyneyden. Harvoin tapahtuu, aina hetkittäistä.
Ja sillä hetkellä kun minun sieluni lepää, jonkun muun hajoaa. Murskaava syyllisyys, koska tahdon pitää kiinni tunteesta. Toivon, että edes hetkeksi maailma seisahtuisi ja antaisi minun olla. Mutta rauha on jo mennyt, enkä edes tiedä miksi...
Kerro rakkaani, miksi...