Näin viime yönä kauheaa unta. Tai no se mitä siinä tapahtu oli iha kauhea mutta se uni ei kuitenkaa ollu surullinen tai pelottava suoranaisesti.
Siinä unessa oli mun mummo, joka on sairastanu verisyöpää yli 20 vuotta(taiski olla 11, mutta muistelin että iskä ois joskus sanonu että se on oikeestaa jo päälle 20v.. x_x ) ja sille on joskus 4kk sitte annettii korkeintaa vuosi elinaikaa.. Mutta niin se uni..
Siinä unessa mun mummo istu meillä, istu sellasella punasella pehmeällä kivalla sohvatuolilla, se oli tositositosi sairaan näkönen, siinä vieressä istu sitte pappa, se istu sellasella kovalla tuolilla, ruokailupöydän tuolilla. ja mummo sano kaks lausetta. ja pappa niitte kahen lauseen välillä jotai että se ei voi kattoa eikä puhua ko sillä tulee niitä "samperin kyyneleitä" kokoaja. No sitte mää varmaa seisoin josai ja mummo katto mua, ja ko se oli saanu sanottua ne lauseet nii se kuoli. Joku sano siinä unessa että se kuoli..
Koulun jälkee ko söin iskän kanssa, kysyin että mite mummo voi, se sano että ei oikee tiiä. No myöhemmi se sano että se on ollu jo eilisestä(?) asti sairaalassa. No äskö se kävi tässä mun huonee ovella silmät iha punasina että se menee huomenna kattoo mummoa sairaalaa töitte jälkee ko se on niin huonona, ja kysy mua mukaa mutta en mää voi, en halua nähä sitä nii huonossa kunnossa.. Tavallaa se pitäis, mutta ko mun viimesin muisto on siitä sellane pirteä..
Mummoni on taistelija,viimeiseen asti.