IRC-Galleria

Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen,
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
Ja tuntea, kun lumi peittää maan.

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän:

kertosäe:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.

Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus,
Kun lapsi pitkän päivän jälkeen syliin nukahtaa
Tai pyytää kotiin palaamaan.

kertosäe (2x)

Niin aamu astui ikkunasta sisään huoneeseen,
Hän valvottuaan taittoi vielä viestin kirjeeseen.
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.

kertosäe (2x)