IRC-Galleria

Olit hyvin syvällinen ja pohdiskeleva ihminen, ja uskoit tosissasi löytäneesi sen elämää suuremman jutun, jonka varaan voisit rakentaa kaiken ja joka tekisi sinut ylimaallisen onnelliseksi. Olit siinä mielessä vakavahenkinen ihminen, että kun uskoit johonkin, tahdoit myös elää täysin sen mukaisesti - kaikki tai ei mitään! Ja samanhenkiset ihmiset jaksoivat jatkuvasti kannustaa "heittäytymään" yhteisen filosofianne varaan. Niinpä sitten heittäydyit koko sydämestäsi ja hetken aikaa tosiaan koit suorastaan ekstaattista valaistumisen tunnetta. Sitten karu todellisuus alkoi potkia sinua päähän ja rysähdit pilvistä niin rajusti että pois alta! Ihan kaikki sisimmässäsi romahti, ja kun ulkoinenkin elämä oli päässyt rempalleen keskittyessäsi "henkisyyteen". Nyt et enää halua kuulla puhuttavankaan mistään "jalosta", "henkisestä" tai "syvällisestä". Tavoittelet kylmän itsekkäästi omaa etuasi, kun ei sitä kukaan muukaan tee, ja elämänfilosofiasi alusta loppuun on: EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA!!!