Tuuli on kääntynyt,
ilma on kylmempää,
yksin kuljen tätä polkua,
en nää sua
valuu kyynelet poskella,
taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta yksinäisestä,
tätä vaan yhden kerran kestän
muttaku elämässä on tarkoitus,
epäonnistuu, siitä pieni poika masentuu
Valutan silmäni kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia.
tunteet on sekasi,
kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on.
jotkut lähtee aikasi toiset jaksaa odottaa,
mulle ei riitä usko että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki jo,
tähdetki taivaalta unohdetut on
Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä.
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää.
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku,
ne ei lähde pois