IRC-Galleria

80-luku, rankkaa aikaa..

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi
typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä
mukamas oli,
kun he olivat nuoria.
Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km
ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri
vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
sisaruksiaan selässään.

Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat
vain kymppejä,
vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä
nälkäpalkalla,
ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan
kertoisi tällaisia,
vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuinihmetellä, miten helppoa nykynuorisolla on.
Niillä on kaikki niin vitun hyvin!
Minun nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat!

Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä, miten hyvin
heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään
internettiä.
Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon
ja haimme sen tiedon itse.
Ei ollut copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui
vääntämään ihan itse materiaalista,
jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.
Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa
kirjeitä, paperille, kynällä.

Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen
päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon
ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi
varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai
nauhoitettua kappaleen radiosta
ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai
lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat
omaisuuden.
Ne piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat
puolet.
Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan
ollut joka perheessä.
Kasetteja pystyi sentään usein kuuntelemaan autossa,
mutta nekin piti kääntää.
Ja niistä hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin
mikään ei pelastanut lempikasettiasi.
Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku
ostamaan Jallu kioskilta.
Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan
alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten
koputustoimintoa puhelimessa.
Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan
puhelin tuuttasi varattua.

Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!

Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä
yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä
kiinni, ettei sitä
voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos
kävelit pari metriä.

Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu
kuultukaan.
Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja
numero olikin varattu -
veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä
vielä.

Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka näihin kollektiivisiin
puhelimiin vastasi -
yleensä ei ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu
perheenjäsen.
Jolloin piti esitellä itsensä ja kohteliaasti pyytää
hakemaan kaveri puhelimeen!

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja
3D-grafiikoita.
Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone
Commodore 64!
Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä,
kuten Space Invadersja Asteroids,
jotka näyttivät lähinnä legoilta.

Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat
neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka
ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.

Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä,
vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti.
Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan
kaikki penkit olivat samalla korkeudella!
Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin oli kaksi
kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne
piti katsoa lehdestä.

Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia!
Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna.
Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko
nähdäkseen piirrettyjä.

Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme
hyvässä kunnossa, koska ei ollut kaukosäätimiä.
Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä
säädettäessä piti kävellä tv:n luokse!!

Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat
niin "#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti
kestäisi elämää 80-luvulla!

Perkele!



Haha

Rapu: Aloitat hauskan harrastuksen.
Nimittäin laittomat kilpa ajot.
Jännityksen lisäämiseksi nautit alkoholia.
Eksyt reitiltä ja ajat lenkkeilevän pariskunnan yli.
Juuri kun luulet jääväsi poliisille kiinni kaappaavat avaruus oliot sinut mukaansa ja käyttävät sinua seksuaalisesti hyväkseen



Näimpäh

Bemarikuskit ovat liikenteen suurimpia törkeilijöitä.

Koko maan kattavat parin vuoden poliisitilastot osoittavat, että eniten törkeillään vanhemmilla, 1990-luvun Bemareilla.

Yllätyksenä bemarikuskien rinnalle ovat nousseet Opel-kuljettajat.

Seurantajakson aikana pahimpien häiriköiden poljettavina olivat BMW (429), Opel (403), Toyota (355) ja Volvo (320).

BMW:n ykkössija kaahariautoissa korostuu entisestään, jos sitä vertaa maan koko kantaan: bemarikuskit kaahaavat autoillaan kuusi kertaa useammin kuin Toyotalla ajavat.


*** ***

Ylikomisario Heikki Seppä kuvailee kaaharien merkkitilastoa mielenkiintoiseksi, joskaan siinä ei hänen mukaansa ole liikennepoliisille mitään varsinaista uutta tietoa.

- Ei tätä listaa ole tarvetta jakaa partioille. Kyllä poliisi nämä merkit tuntee vanhasta kokemuksesta.

- Kun vanhanmallinen Bemari ohittaa siviilimallisen poliisiauton, sitä lähdetään seuraamaan useammin kuin jotain muuta merkkiä, Seppä myöntää.

- Poliisin seurantaherkkyyteen vaikuttaa myös musta väri, alumiinivanteet ja ylileveät renkaat.


Että näin.. Onneks noilla poliiseilla on niin helvetin tylsää

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711266882289_uu.shtml

Hohhoi toi paikka tulee vielä olee suuri ongelma mun elämässä ;D



Kyllä salkkaritähdillä oli kestämistä ja ilmankos niille alkokin juomat maistumaan sitte loppujen lopuks :D Mut hyvin me vedettiin ja ihania ihmisiähän ne on :)


Noh, eilen oli hauskaa.. nyt hävettää..

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

<totinen>

Ihminen on oikeesti luotu nukkumaan yöt ja valvomaan päivät eikä pergule toisinpäin.. :D
No tän päivän tavote on jälleen että näkis edes vilauksen päivänvaloa.. alkaa muuten mennä usko kun näkee pelkkää pimeetä.. aaargh..

Hyvää Yötä!

Kun ei se tajua niin ei tajua.. :D
Mut ei sitä totuutta tahtois uskoakkaan ei sitten millään =/

Säälin.. :)

Näissä yövuoroissa on yks paska puoli.. se ettei saa unta heti kuudelta =/
Pääsis sitten jo kahdelta ylös.. mut mitä myöhemmäksi se unen saanti menee, sitä pidemmälle nukkuu iltapäivään.. ja se ei oo kivaa, olis mukava nähdä päivänvaloa edes hetken =/
pohdin tätä systeemiä enkä tuu mihinkään tulokseen :D
No, ei näitä öitä olekkaan jäljellä enää kun 8.. ainii, yks vapaapäivä!!!
Sitä odotellessa.. ja unta..

Ja vielä ainakin kaks viikkoa ilman promillei.. :D No tää tyttö ottaaki sitte taas kaiken ilon irti ja vetää "pienimuotoset" tumut.. jos siis oon saanu ees jotenki nukuttua ja pää ei oo hajonnu ihan totaalisesti siihen mennessä..

Kokeillaan.. ZzzZZzzzZZzzzz...

Ylinopeussakot saattavat pienentyä seuraavilla selityksillä:

- Joo, mä ajoin ylinopeutta, koska mä yritin ottaa kiinni mun edellä ajanutta autoa. Se kaahasi täysin edesvastuuttomasti ainakin kahta sataa. Saattoi olla joku autovaras tai rattijuoppo.

- Miten mä olisin voinut nähdä sen nopeusrajoitusmerkin, koska mä ajoin niin kovaa?

- Autoon tuli ikkunasta ampiainen, joka alkoi pörrätä mun sepaluksessa ja mä jouduin paniikkiin.

- Mä sain yhtäkkiä hirvittävän krampin ja jalka juuttui kaasupolkimelle

- Mulla on sokeritauti, etteks te oo koskaa kuullu insuliinisokista?

- Mulle tuli ilmeisesti jonkinlainen lievä epileptinen kohtaus. Voitteks te viedä mut sairaalaa?

- Mä en ehkä kiinnitä tarpeeksi huomiota korkeisiin nopeuksiin, koska mä uskon kuoleman jälkeiseen elämään.

- Mä pelkäsin myöhästyväni työpaikkahaastattelusta. No se työpaikka on nyt mennyttä.

- Mulla on alhainen verenpaine ja mä saan kurveissa aina huimauskohtauksia, jotka vaikeuttavat nopeuden arviointia.

- Mä panin vähän kaasua, koska mä halusin kokeilla mun jarruja tuolla suoran loppupäässä. Mä halusin varmistaa, että niissä todella on jotain vikaa kuten mulle väitettiin.

- Hei arvatkaa minne mulla on kiire...sisäministerin luo illalliselle. Eiks se oo teidän ylin esimies?


Muissa liikennerikkomuksissa ja kolareissa on lukemattomia mahdollisuuksia:

- Mun kaveri on kuuromykkä ja mä jouduin riitelemään sen kanssa ajon aikana viittomakielellä.

- Mä säikähdin, kun takapenkillä joku alko yhtäkkiä narskutella hampaita.

- Ton toisen auton kuski saa kiittää mun nopeita refleksejä siitä, että se on edes elossa. Se on sille ihan oikein, että joutuu miettimään sairaalassa, milloin kannattaa käyttää pitkiä valoja.

- Minä järkytyin, kun vastaantulevan auton kuski teki minulle rivoja eleitä.

- Mulle ei ole ikinä tapahtunut mitään tällaista.. tie oli ihan tyhjä... ja sitten yhtäkkiä keskiviivalla Jeesus ilmestyy mun eteeni... tuli semmonen ylimaallinen rauha ja ajo unohtui kokonaan.

- Miten helvetissä mä olisin voinut keskittyä ajoon, kun kaks jotain kääkkää tappeli takapenkillä koko ajan !

Miehet voivat käyttää: "Kuulkaa akka on kiljunu koko matkan mulle takapenkiltä ajo-ohjeita ja sitten se yhtäkkiä lopetti. Mä säikähdin, että se oli saanut slaagin ja käännyin katsomaan takapenkille ja just sillon tää toinen auto tulee vastaa ilman valoja ja ilmeisesti väärää kaistaaki".


Rattijuoppoudessa vitsit ovat vähissä, mutta kokeile edes jotain näistä:

- Viinaa veressä?... Mutta enhän mä juonut päivän aikana kun kefiiriä... eihän se mitään viinaa ole.... vai onks siinä tosiaan alkoholia?

-Kuulkaahan nyt minä olen pappi ja meidän rippikoululeirimme päättyi juuri konfirmaatioon. Kaikki papit nauttivat silloin ehtoollisen, mutta eihän ehtoollisviinistä tötteröä täyteen vedetä.

- Joo mä tiedän, että viina ja bensa ei sovi yhteen. Semmonen drinkki maistuu tosi pahalta, oliks teil jotai muuta kysyttävää?

- Ei minä en puhalla mihinkään pilliin enkä anna verinäytteitä. Minä olen Jehovan todistaja ja olen valmis vaikka menemään kansainväliseen ihmisoikeustuomioistuimeen tässä asiassa.

- Ai miksi mä ylipäätänsä ajoin autoa? Siksi, että tässä kunnossa mä en olisi pystynyt työntämään sitä.

- Liikuttuneessa tilassa. Tottakai mä olen liikuttuneessa tilassa, sillä olen juuri tulossa äitini hautajaisista!

- Häh, että mun pitäis nyt ottaa bussi ja jatkaa sillä kotiin. Anteeks mä oon pahoillani, mutta eihän bussi edes mahdu mun autotalliin!