IRC-Galleria

Tänään töissä eräs mummu muistutti, että kuka tahansa voi käyttää pankkikorttiasi.

Toinenkin välikohtaus. Eräs urpo tönäisi oikein miehekkäästi kyynärpäällä tai millä nyt tönäisikään, kun kävelin sen ohi. Eihän tuo sattunut tai mitään sellaista, mutta ainoastaan hirveän vammaiset ammarit pitävät tuollaista hauskana ja tekevät niin tarkoituksella. Perinteiset eukot tunsivat ilkikurista värinää ryppyisissä... pikkuhousuissaan. Ihmiset. Juuri näiden tyyppien takia aselakeihin ei tule puuttua. Isoille miehille riittää se, että saavat vetää hinttejä nakkikioskilla käkkänään, mutta tällaisissa tilanteissa pahoinpidellyllä tulee olla laillinen mahdollisuus ostaa ase, jotta voi halutessaan ampua öykkäriä kostoksi päähän. Älykkäät ihmiset ovat keksineet aseen.

Demonisoisitteko mutanttioravien uhkaaman harmaaoravan, jos se keksisi aseen ja käyttäisi sitä?

Oikeasti aselait ovat itselleni se ja sama, mutta tuohon aseita itse käyttäisin.

Edellinen lausuntoni herätti yllätyksekseni väkijoukoissa aivan odottamattomia ja itselleni vieraita reaktioita - kuin olisi sohaissut muurahaispesään - tai erehtynyt raapaisemaan tulitikkua huoltoasemalla tai parkkipaikalla juuri tankatun vanhan ja uskollisen Ladani kylkeen painautuneena - oi voi, sitä vastalauseiden määrää! Phuuh, täytyy ihan pyyhkiä hikeä otsalta. Tässä töiden ohessa yhteisten asioiden hoitokyvyn demonstrointi vie todella voimavaroja, mutta mitäpä ei raavas nainen kestäisi enimmän aikaa kuukaudesta.

Osa ihmisistähän epäili jo, että edustan ns. todellista äärioikeistoa, äärimmäistä taloudellista vapautta ja äänestäisin itse kenties kokoomusta riittävän pahojen vaihtoehtojen puuttuessa. Perustelivat panetteluaan sillä, etten psykologiselta maskiltani ole tiimipelaaja, mikä pätee aina myös nuoriin kokoomuksen kunnallisvaali- ja nuorisovaaliehdokkaisiin, täysin riippumatta iskulauseista. No, lyhyestä virsi kaunis: aion äänestää kunnallisvaaleissa kommunistisen puolueen ehdokasta. Huvikseni. Eräällä kunnalla on tietojeni mukaan läheiset suhteet Neuvostoliittoon.

Vakavasti ottaen: minä vihaan kristittyjä. Siis niitä, jotka saivat syntinsä anteeksi, kun Jeesus potkiskeli yleisestä käsityksestä poiketen yksinomaan käsistään roikkuen vimmatusti tyhjää ristillä. Selvähän se, mitä ristikuolema jokaiselle näistä henkilökohtaisesti merkitsee. Ihmiset rakastavat ja kunnioittavat aidosti sellaisen ihmisen epäitsekkyyttä, joka lopulta vastaa näiden toiveisiin painumalla häiritsemästä ja kylvämästä eripuraa yhteisöjen keskellä. Jeesuksen tavoitehakuista eripuraisuutta käsittelin muuan henkilön provosoimana toisaalla. Nythän on kuulkaa niin, että vaikka syntien anteeksianto pätisikin ja miellyttäisi teitä aivan riittävästi, eivät kiusankappaleen opit luultavimmin siitä kuitenkaan katoa mihinkään, vai mitä? Tämä anteeksiantohan parhaimmillaan merkitsee vain sitä, että Jesse edelleen, jopa kuoltuaankin hymyilee teille syntisille - mutta niin myös niille muille syntisille. Lasken lakin päästäni ja lausun teille Raamatun sanoja:

"Jeesus sanoi:
»Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.»

Matt. 5:43-48."

Seuraavaksi lainaan Rauno Räsäsen maanisia - omien sanojensa mukaan - kirjoituksia: "Tässä mielessä Jeesus ei todellakaan tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, jolla voi lyödä päähän jokaista lähimmäistä/vihollista - ei pelkästään sitä ryhmää, jota yhteiskunnallinen laki diskriminoi."

Nyt lainaan kirkkoherra Matti Poutiaista: "'Rakastan Idi Aminia!' Näin aloitti vuosia sitten saarnansa ugandalainen piispa Festo Kivengere vieraillessaan Suomessa."

Rakastan Idi Aminia. Rukoilen puolestanne. Käännän toisenkin poskeni, jotta kohtaamisemme kuluttaisivat mahdollisimman vähän resurssejani ja voisin keskittyä laittamaan HOMMAT JÄRJESTYKSEEN.

Tämä saattaa vaikuttaa lähinnä koomiselta, mutta myöhemmin tänään otan teidät oikeasti vakavaan puhutteluun.

---

Metron kolumnissa, joita nykyään päivittäin luen, oli viimeisen parin viikon aikana mainittu vanha tuttu tutkimus, jonka mukaan poliittinen näkemys on osaltaan geeneissä. Konservatiivit pelkäsivät enemmän kuin liberaalit; tätä testattiin näyttämällä erinäköisiä kuvia, muistaakseni. Te pelokkaat ihmiset alatte aivan todella pänniä - olette todellinen ongelma. Annatte tosin käyttää itseänne sekä konservatiivisiin että liberaaleihin tarkoitusperiin ja olette siinä mielessä samanlainen ase kuin Jeesuksen tarjoama ylläolevan väittämän mukaan, missä voisi piillä myös toivon kipinä, mutta se siitä tällä erää.

Katsokaapa ympärillenne ja miettikää, mihin te rahanne käytätte. Voin vastata puolestanne: autoihin, bensaan, pihveihin, suoraan sanottuna junamatkoihin keskitysleireille. Totta kai te haluatte sitä lisää; myös pelokkaina konservatiivisia ja muita avoimen homofobisia lihansyöjäarvoja kannattavina teille on ominaista toimeentulon turvaamisen liioiteltu pyrkimys. Milläs sitä sitten elää, jos ei saakaan lihaa. Minä en ainakaan lapsilleni mitään pupunruokaa syötä. Toisaalta raha-asioista moralisoiminen ei liene edes kaikkein tarpeellisinta, koska loppujen lopuksi pelkonne estää teitä pysymästä kylmäpäisinä ase kourassa keskellä ihmisjoukkoa; te ette kuitenkaan uskalla vaatia. Tämä reagointitapa takaa, että niin on hyvä; ette te uskaltaisi myöskään täyttää selkäytimenne ja pohjimmiltaan useimpien teistä sisuksissanne tuntemia vaatimuksianne siitä, miten te vapautenne sen saavutettuanne käyttäisitte; vaadetta asian selventämisestä itselleen, mikäli siitä on epäselvyyttä. Mutta silti te haluatte, ja se takaa, että käytätte nykyisetkin voimavaranne kaikkien kannalta tuhoisilla tavoilla. Se ei ole pelottavaa, se on surullista.

Ei ole mikään mammanpoikien vitsi, että armeija on perseestä, ja että se viestittää, että miehet ovat kulutustavaraa, mikä on myös perseestä. Riikinkukkojen pyrstöt ovat kauniita, mutta kuinka kaunista on nähdä ne maalitauluina? Hupaisaa, miten tällaisesta todistettavasti (ja silminnähden) pelkureiden kannattamasta "miestehtaasta" on tullut pelkäämättömyyden symboli. Siitä "kunnialla" selviävä saattaakin osoittaa mielenlujuutta. Siitä pitävä sortuu paineen alla ja rakastaa sairauttaan. Kuten Saari häiritsevän tietoisena asiasta - mielestäni enemmän kuin useimpien tapauksessa, sairaus vain ilmeni sosiaalisesti jokseenkin arveluttavalla tavalla - tai inttikavereiden luo pinkkaa vääntämään haikaileva.

Siellä on luontoa. Kuinka kauan kestikään kaapia armeija pois luonnosta.

Epäilemättä se tekee joillekin hyvää. Meidät kasvatetaan tarvitsemaan sitä.

"Häiriintyneintä aikuiskeskustelussa on se yhteiskuntanäkemys, jonka mukaan häiriköt ovat uhka yhteiskunnalle eikä passiivinen yhteiskunta häirityille ihmisille.

Tärkeintä nyt ei ole aikuisten ahdistuksen lievittäminen vaan lasten." http://finnsanity.blogspot.com/2008/10/valkoinen-raivo.html

Herkullisesti sanottu. Vihaatte lapsianne. Kaikeksi onneksenne juuri _teidän_ lapsillanne on luultavasti keskimääräistä todennäköisemmin geneettiset valmiudet oppia toimimaan samoin ja sopeutumaan siihen, jolloin kulttuurinkehitys ohjautuu näihin uomiin, ja väistämättä teistäkin ja lapsenlapsistannekin toisinaan syntyvät geneettisesti epäkelvot (kyseinen lokero kasvaa kehityksen mukana) yksilöt häiriintyvät ympäristöstä entistäkin pahemmin. Hieman kärjistäen. Joten en voi sääliä lapsianne, koska tiedän, että tiedättä, että "vääristelisin totuutta", mikä riittäisi teitä pitämään kantaani valheena ja etsimään sopivaa kantaa esimerkiksi kokoomuksen iskulauseista (oikeasti, tänne astuessani kaikenlaiset huvittavat vaalilauseet yllättäen näyttävät koko hirvittävyytensä, mitä en normaalisti näe juuri missään). Mitä pelottavammin häiriintyneet oireilevat, sitä enemmän pelkääjät _viihtyvät_ vanhempiensa turvallisen katon alla (koska vanhemmat ovat ainakin persoonansa tiettyä osaa tarkastellessa taho, joka ajaa lapsoset pois pesästä, nämä eivät itse asiassa viihdy siellä kovin pitkään).

Argh. Taas unohdin, että moni reagoi tähänkin tietynlaisin _tuntein_. Lisättäköön Martti Ahtisaari Saaren ja kumppaneiden joukkoon, mutkan kautta. Itse en sinne edelleenkään ole tunkemassa. (Vaikka olisin mitä mieltä tahansa siitä, _ansaitseeko_ Ahtisaari työstään _tunnustusta_, tai Nato-jäsenyyksistä ynnä muusta, pidän silti aina hälyttävänä, jos jonkin kantaköntin kannattaja julistetaan kiistattomasti rauhan mieheksi tai vastaavalla tavalla Ainutlaatuiseksi. Menneet ratkaisut ovat menneitä ja tulevat tulevia, mistä syystä muuten erään Metro-kolumnin ruikutus siitä, miten saavuttajaa ei muisteta loppuelämäänsä ylistää mikäli tämä ei saavuta jatkuvasti jotain uutta, ei ole edes paikallaan. Siitä enemmän myöhemmin - pysykää linjoilla!)

"Tuetaan yrittäjiä" paskassa runossani, hä?

Joo, siis meitsihän on tässä ruikuttanut näistä duuniasioista. Kuulin juttua, että kaiken maailman järjestötkin vaan pitää huolen siitä, että lakia noudatetaan ynnä muuta shittiä, mikä nyt ei tietenkään miellytä mua, kun sellainen sylkee mm. niiden päälle, joilla on vähän työkokemusta. Hypoteesinihan kuuluu, että näitä päälle syljettyjä ja muita mamuja juuri käytetään halpatyövoimana, joten aika salee ne vaikuttaa teidänkin kuvioihin, vaikka pahimpia uhkakuvia pidän edelleen lähinnä jonkun vastikään lukemaan oppineen "On turvallisempaa olla pelätty kuin rakastettu.........." -bluffina, - tämänhän heitän ihan mutuna ja todennäköisesti olen väärässä. No, mutta. Yritin nyt sitten vahingossa löytää tästä jotain positiivista laajemmasta perspektiivistä. Kato, kun vähänkin isommat yritykset on aina yksien rottien hallussa. Ei niiltä mitään rahaa saa. Otsikon lainauksen valossahan voisi loppujen lopuksi olla ihan hyvä, että nämä rotat eivät suostuisi mahdollisimman pieneen välttämättömään kompromissiin (jos nyt oletetaan, että ihmisiä ei yhtäkkiä kiinnostakaan esim. saada työstä harjoittelijapalkkaa, - vaikka musta tuntuu, ettei niitä liiemmin kiinnosta nytkään, ja sillä palkalla työnteko on lähinnä nimellistä ja mitätöntä jo valmiiksi raskaita opintoja häiritsevää viikonloppuhuoraamista); porukka ei niin herkästi asennoituisi juttuun niin, että tässä ollaan nyt lähtökohtaisesti ja ikuisesti pelkkiä työntekijöitä ja alamaisia, ja että ne isot ja turvallisen parentaaliset nimekkäät (suur)yritykset on välttämättömiä juuri työnantajina, ja niitä pitäisi nyt muuttaa, että homma toimisi (mikä siis on turha luulo, koska niitä hallinnoi niinsanotusti rotat, kuten jo totesin). Niillä olisi toisin sanoen syy ryhtyä yrittelijääksi, mitä aivan liian suuriin kompromisseihin suostuvilla _alamaisilla_ ei huonossakaan tapauksessa muuten ole. Mutta _kysymys kuuluukin_: millä lihaksilla? Porukka käy alkuelämänsä koulua suht. pitkään, eikä siinä tai puolustusvoimissa mitään työntekoa ja oikeaa asennoitumista opi, mitä nyt jotain kesäduunia siinä sivussa, joka opettaa korkeintaan hyväksymään paskat diilit. Ehei. Yrittelijäisyyttä ja tämmöistä löytyy korkeintaan pienestä osasta laiskoja nirppanokkia, jotka ei suostu yhteenkään kompromissiin ja täyttävät jonkin marginaalisen lokeron, joka ei kilpaile suurempien rottakotien kanssa kuin korkeintaan parista hiirulaismaisesta työntekijästä - eikä _ideaalitilassa_ siis työntekijöistä kilpailla vaan toisin päin, sitähän nimitettäisiin työvoimapulaksi, mitä muutama marginaaliyritteliäs ei riitä aiheuttamaan. Ja mitä kaikkea.

Eli siis työntekijöille jonkun mukaan riittäisi, että yritys on pystyssä ja kykenee maksamaan palkkaa. Niitä ei kiinnosta niinkään, tekeekö se voittoa. Otetaan nyt joku nöyrä uusi tulokas, jonka tapauksessa pääjehut on paljolti samaa porukkaa kuin työntekijät tai työntekijät pääjehuja, tai jotain, mutta pääpointti siinä, että homma olisi kannattavaa jo silloin, kun Isännätkin tienaa enemmän kuin rottien alaisuudessa, vaikka joku voisikin tulojen perusteella edelleen pitää niitä häviäjinä. Miettii nyt sitä, että jos homma kaatuu esimerkiksi siihen, että yritys kuitenkin tarvitsee vihaamiaan työntekijöitä niin kuin joku viisas mies väittää, omistajat sun muut isännät ovat taas pelkkiä rottien alamaisia tai muita työttömiä eikä ahneuttaan saa edes sitä, mitä olisi voinut saada. Tai jotain. (Jokuhan joskus sisällytti riiston itsessään kapitalismin määritelmään, jolloin mutuesimerkkini ei vastaisi täysin otsikon lainausta, mutta kuitenkin.)

NE haluavat, että lorvit ja olet huono etkä varsinkaan lue kirjoja.

En silti hetkeäkään epäile, etteivätkö opiskelu viikonloppuhuoraamalla saatujen ansioiden turvin johonkin Ammattiin, jossa on _etenemismahdollisuuksia_ ts. Voittajuuden saavuttamisen todennäköisyys tulevaisuuteen sijoitettuna, ja kaikennäköisten perinteiseen tapaan _opiskelevien_ (vrt. muodikas rahankeruun opettelu) humanistien, jotka eivät koskaan päädy muuhun kuin hampurilaisen pihvejä kääntelemään huoltoasemalle, luonteen täydellinen sopimattomuus kaikennäköiseen kohtuulliseen rahan perässä juoksemiseen, veisi kevyesti voiton.

(Loppujen lopuksi siis haluan SEKÄ kuvaamani kaltaista auvoista yritteliästä elämää ja ___helppoa rahaa___ - joka kuitenkin vaatii edes jotain pitkäjännitteistä eikä rajoitu yhteen uuteen, hyvään ja uniikkiin ideaan ja sen helppoon toteutukseen - ETTÄ rottien kurittamista kovalla kädellä, koska pelkkä "yritteliäisyys" vain naurattaa isoja ja pahoja rottia, vaikka tuntuukin itse marjanpoimijoista sun muista sienestäjistä kovin hyvältä, mikä on ihan ok. Pentti Linkolakin mainitsee, että sen lisäksi, että omavarainen sienestäminen oli ainakin kirjan "Johdatus 1990-luvun ajatteluun" aikaan tehty hankalaksi, on se vain eläintarhaan verrattava kaistale normista poikkeavuutta porskuttavan markkinatalouden sisällä.)

Vegetaariset kummalliset pakastelastut, jotka näyttävät vähän joltain vuollulta jäiseltä lihalta, kuten esim. poronkäristyksessä, paitsi paksumpana, muistuttavat sinapin kanssa makuelämyksenä joulupöytää (lukuunottamatta jälkimakua). Tarve syödä sikaa edes kerran vuodessa vähenee jälleen.

//edit: kappas, joku on muuan yhteisössä, jonka linkitän tänne ehkä myöhemmin, hieman vakavampaa ilmaisua ja horjumattomamman ja ehkä hivenen asiantuntevamman vaikutelman luoden ollut kanssani samaa mieltä: "<Turjalainen> Niin, ammattiliitot ovat jumiutuneet suosimaan suuria työllistäjiä ja ovat näin teollisen aikakauden mastodontteja. Kun suurteollisuus maasta häviää, ammattiliitot ovat kusessa, kun pienten työnantajien palveluksessa tehdään mieluummin pimeää työtä, kuin laillista, saati että liityttäisiin liittoon." Pahoitteluni, että näin lainaan kysymättä lupaa; toivottavasti ei häiritse.

Sieh Geil vaan sullekin, natsi.

Mitä tulee pelkoon, että yllä mainitsemieni kaiken maailman järjestöjen suojattien asioihin vaikuttaisi halpatyövoima (ne voitaisiin korvata vaihtuvalla väellä): huonopalkkaiset vasta-alkajat sun muut tällaiset kaiken maailman opiskelijat eivät luullakseni paina järjettömän pitkää päivää läheskään useimmiten, joten yksi kokopäivätyöläinen vaatisi useamman halvemman, joka ei ole motivoitunut elämään yhtä surkeaa elämää kuin normaali työtätekevä aivokuollut väestö (sori :/), ja " <Afflictus> Suomessahan työvoiman palkkaaminen on todella kallista.
<Afflictus> Pienipalkkainenkin työntekijä aiheuttaa työnantajalle huomattavat kustannukset
<Hiidenlintu> joo.. SAK:n ja muiden demareiden ansiosta ei pienyrittäjän kannata palkata ketään töihin, sillä kokonaiskulut työntekijästä ovat kutakuinkin kaksinkertaiset suhteessa työntekijän saamaan palkkaan." - mistäköhän nuo kustannukset syntyvät, ts. aiheuttaako kaksi yhden ihmisen työn tekevää työntekijää enemmän kustannuksia kuin yksi yhden miehen työn tekijä. Tuossa tapauksessahan olisin tullut vahingossa havainneeksi, miten (käytännössä) nuorisoa potkitaan tavoitehakuisesti ja tarkoituksella päähän, ts. joidenkin tahojen harjoittaman politiikan todellinen tavoite olisi ollut tehdä kaikkensa, mikä tässä tilanteessa mahdollista oli, maksimoidakseen Vakiintuneiden ihmisten (tietty ikä, tietty työkokemus, perhe, mitä kaikkea - tiedätte tämän kaikkein tyypillisimmän ihmisryhmän, joka vastannee kai pitkälti ns. keskiluokkaa [tiedä sitten, miten jaottelisin keskiluokan eriarvoistumisen kasvaessa], jonka asioiden on tosin väitetty jatkuvasti huonontuneen, mikä pitää kai paikkansa, mutta mieltä ei ylennä se, ettei mahdollisesti yhden väestönosan päälle astuva taho tällä saavuta edes sitäkään vähää) työuran _turvallisuuden_ jonkin suuryrityksen alaisuudessa. Mutta toisaalta pätkätyöthän ovat juuri säästämistä; tiedä sitten, miten menee; vaikkei pätkätyön tarvitse liittyä millään tavalla työntekijöiden määrään kuin siinä mielessä, että niitä on vain silloin, kun niitä tarvitaan, ts. pätkätyötkin juurikin pitäisivät työntekijöiden määrän jatkuvasti minimissään; mitäköhän ajattelin.

Käytin juuri aika paskaa kieltä. "Edes sitäkään." Voi Jeesus.

...että bläkymusiikki tuskin on kylvänyt tätä kirkunaa ja näitä tuskan parahduksia ynnä muita ääniä päähäni. Huomauttaisin silti, että koska ne ovat aitoa alku- tai loppuvoimaista tavaraa, eivät ne ensisijaisesti "tähtää" mihinkään esteettiseen arvoon, esim. rumuuteen, vaikka ne jonkun mielestä voivat kauniita ollakin.

Kävin tuulettumassa ja katselemassa pieniä ihmisiä. Pisti ihan hymyilyttämään. Narina takaani kuului keinusta tytössä. Keinuvasta tytöstä, korjaan. Tähän aikaan yöstä. Melko kummallista, oikeasti!

"Break the chain and watch her walk all over you - and you deserved it! Because you gave away your power for free."

Never converse with a subhuman being.

Ensin unohdin nimen. Nimimuistini on huono. Tosin uskon, että se on muutenkin naisellinen vahvuus. Viimein unohdin kasvot, joten en voi olla varma, mutta Hanna-Maria Seppälä kävi silti tänään tervehtimässä. Se oli ystävällisesti tehty.

Hanna-Maria on tarkalleen pituiseni, mutta kymmenen kiloa painavampi. Taisi se olla se. Ehkei sittenkään, oli tuo laihempi. Toisaalta ehkä 60kg on tuoreempi paino. Lisäksikään samannäköisiä urheilijoita ei välttämättä Suomessa ole. Tai voi olla. En minä näistä tiedä. Syököhän H-M koskaan jäätelöä. Mietin vain, kun itse olen tässä viime (merkinnän kellonajan mukaan tässä) kuussa syönyt. Sen lisääminen ruokavalioon ei näy juuri ollenkaan verrattuna kausiin, joina pyrkii menestyksellisesti syömään muutenkin yli kulutuksen. Paitsi ehkä vähemmän laihtumisena. Tästä ja siitä syystä, että kaikenlaisen roskan mättäminen sisäänsä vie jo muutenkin mitättömän ruokahalun (toisaalta se myös synnyttää uudenlaisen kyvyn työntää sisälleen kaikenlaista), kyseinen tuote on niin petollinen ja suhtaudun siihen erittäin vihamielisesti. Ai saatana, olisi pitänyt kysyä siltä yhtä juttua. Eipä tullut mieleen.

En ole skenester. Helvetin hyvä niin. Olet skenester sen syvällisimmässä merkityksessä, vaikka tekisit mitä. Ainakin silmissäni. Ihan hyvä niin.

Kultakalan väriset ahvenet näyttävät mustine silmineen helvetin ilkeiltä.

Opiskelijat joutuvat syömään lattialla. On ahdasta. Posse ymmärtää olevansa käärmeissään vasta sitten, kun jokin ilmiselvästi ja peittelemättömästi nöyryyttävä ele, joka ei sinänsä ole normaalia laitoselämää valovuosia pidemmällä toimimattomuudessaan, pakottaa harkitsemaan, ettei tavanomainen säyseys ehkä ole enää kypsyyden merkki. Normaalisti jalo ja arvokas imitoimalla opittu hymy peittää ruuhkassa tehokkaasti alhaiset kärvistelyrefleksit, joten mitään ongelmaa ei ole. Rakentaminen ei kuitenkaan tule kysymykseen. Toimikaa vaikka yhteistyössä lähiseudun kohtuuhintaisten ravintoloiden kanssa ja tarjotkaa sinne alennuskuponkeja, tai jotain. Melko huono idea.

On totta, että tietyn rajan ylittyessä ruuhka itse asiassa vähentää suoraa väkivaltaisuutta, ainakin, jos vertaa eri asuinalueiden väkivaltatilastoja toisiinsa. Tai näin olen kuullut. Onneton sattuma, niin kuin kaikki muukin, minkä impotentti ihmiskunta saa aikaan hallitsemattomalla kyvyttömyydellään ja välinpitämättömyydellään. Kun ottaa ruuhkan pois...

On kätevää osata hymyillä. Jos et opi sävyttämään oppimaasi toista veistä vasten teroittamallasi terällä, palvelet Koneistoa. Jos valitset toisen väärin, teroitat Koneistoa. Huh, mitä paskanjauhantaa.

Mielestäni kaikkien lihansyöjien tappaminen pitäisi laillistaa. Näin kaiketi saa sanoa?

Idari.

"Nää tyypit, jotka eivät tavoita _omia_ ideaalejaan, ne elää kevytmielisemmin kuin tyypit, joilla eri niitä edes ole (! ei ole, miettikää, lol :D:D)..." - Nietsche

Väitän rajan ylittyneen niin, ettei edellinen pidä enää paikkaansa. Sanokaa mitä sanotte ensimmäisestä spektaakkelin järjestäjästä, mutta tuon jälkimmäisen jätkän kepeän ilomielinen kädenheilautus ei kyllä vaatinut pätkääkään harjoittelua, mistä syystä varmaan ensimmäinenkin saattoi vedota lippatukankin (mitä nyt antanut taas kerran ryhmäpaineen vaikuttaa tyyliinsä; lakkia ei silti voinut hylätä) tunteisiin mitä syvimmin. Se, jos mikä, on pelottavaa.

Mistä päästään siihen, että tuskin tässä porukan pelokkain enää kykenee suoriutumaan arjesta erinäisissä laitoksissa. Vastaavaa kuitenkaan tuskin tulevaisuudessakaan tapahtuu joka päivä kaikissa kouluissa, joten useimmille merkittävin vastaan tuleva ongelma on se, että laitokseen raahautuminen tapahtuu entistäkin vastentahtoisemmin, mikä vastaa jossain määrin pakkoruotsin _käytännön seuraamuksia_ vastentahtoisten nuorten opiskelun kannalta, erityisesti niissä paikoissa, joissa on käytössä osallistumispakko, ja sillä erotuksella, että ammutuksi tulemisen uhka on _kiistatta_ pätevä syy olla vastentahtoinen. Kannatan siis ehdottomasti kontrollin höllentämistä ja vaihtoehtoisten tapojen kehittämistä tai yksinkertaisesti vain käyttöönottoa opintojen sujuvuuden turvaamiseksi väkinäisen ja aikansa eläneen pakkopullajärjestelmällisyyden sijaan, ala- ja yläastemaisen nimellisen kurin sijasta. Niin, siis kurin, josta on jäljellä lähinnä ne huonot puolet. Etenkin, kun opettajat itse katsovat voivansa höllentää otetta, silleen varovaisesti, kun oppilaat ovat jo niin itsenäisiä kuitenkin, tai kattoo nyt josko olisivat, huu pelottaa ja jännittää ihan, onneksi ovi yläasteen puolelle on edelleen puoliksi avoin. Ja voi kahvillekin mennä kun luokka osaa ihan itse olla. Ai, että.

***

”Yhdeksännellä luokalla hän alkoi liikkua synkemmissä porukoissa, mutta en olisi ikinä uskonut, että..." Niin tyypillistä. Todettakoon, että ihmiset koulukiusaavat, koska ovat perseestä. Hyvin syvältä sieltä. On valitettavasti tarpeellista joutua kohtaamaan se, eikä sillä väliä, miten se tapahtuu. On tuhansittain hienompaa tulla kiusatuksi kuin elää valheessa. Ihmiset ovat auttamatta toistensa vihollisia; on turhaa kuvitella, että ne muuttuisivat siitä, tai että itse pystyisi muuttamaan itsensä niin, että muiden ei tarvitsisi. (Enemmistöstä puhuminen taitaa olla mielekästä erinäiset massailmiöt huomioonottaen.) Saari oli kuulemma pettynyt. Uskon. Saari ei näet _kestänyt_ tätä kohtaamista, ja oli ilmiselvästi tottunut olemaan ihmisten kanssa, jopa siinä määrin, ettei arastellut tätä "synkempää seuraa", mikä veti puoleensa edellisen arastelemattomuuden huomioonottaen erityisen _todennäköisesti_ - todennäköinen kehityskulku, tarkoitan -, koska mies ei ollut tyypillisessä _patriarkaalisessa_ miesten välisessä hierarkiassa & kuvioissa (jotka muuten ovat erittäin suuri syypää melkeinpä kaikkiin kuviteltavissa oleviin ongelmiin) kuitenkaan riittävän hyvässä asemassa. Killuttimissaan uhkaavan kouristuksen tunteva miesväki kostaa sen, ettei yhteisö ja sen herruuden tavoittelu ja ylläpito takaa mutkatonta ja vastaansanomatonta adrenaliiniryöppyä kovimmille jäsenilleen - tai siis, ettei asiat ole hyvin ja just niin kuin pitääkin, sillä muiden kuin itsensä ja tismalleen itsensä kaltaisten mielenliikkeet eivät yksinkertaisesti ole osana käsityksessä hyvästä. (Paskaahan minä puhun, yläasteella tytöt ovat täsmälleen yhtä hirviömäisiä _siltä - oletettavasti pieneltä - osin, kuin eivät ole täysin passiivisia_.) Sen sijaan, että olisi loppuun asti pettynyt, Saaren olisi pitänyt _kiittää_ kiusaajiaan siitä, että avasivat hänen silmänsä. Saari ei halunnut nähdä, koska toivoi, että kaikki olisi hyvin - helposti. No, vaan kun ei ole.

Tietenkin on ymmärrettävää, miksei Saari kestänyt kohtaamista. En itsekään kestä niistä ainuttakaan silloin, kun ihmisiä pörrää ympärilläni kuin hyönteisiä, eikä tilaa sille yksinkertaisesti ole. Ihminen kun ei Pentti Linkolan sanoja mukaillakseni ole hyönteinen. On turha kuvitella, että ihmiset muuttuisivat, tai että itse pystyisi muuttamaan itsensä niin, että muiden ei tarvitsisi. Riittää, jos ylipäänsä mikään voi riittää, että sen pystyy kuvittelemaan, mikä kohottaa tungoksen automaattisesti korkeimmaksi mahdolliseksi ongelmaksi. Ei näitä sattumalta tehdä ruuhkassa. En tarkoita, etteikö ihminen tarvitsisi myös sosiaalisia kontakteja. Väitän, että ihmisiä ei opi tuntemaan väenpaljoudessa, puhumattakaan itsestään, ainoastaan reagoimaan tekemisiin ja liikaan jotakuta muuta hyödyttävään palautteeseen tavoilla, jotka on kehittymättömillä aivoilla jossain hämmentävässä tilanteessa hätäisesti oppinut. Intiassa vai missäkö päin se nyt olikaan, kun viihtyisyyttä ja ruuhkaa tarkoittava sana oli yksi ja sama. En tiedä siitä mitään, mutta ehkä ne ovat lakanneet olemasta perseestä yllä kuvaamaani tyyliin, ja onnistuvat hukuttamaan itsensä kuvitelmiensa sijasta vellovaan massaan. Yhtä kaikki ... kaikki ovat mielessäni kuolleita.

Itse asiassa ruuhka onkin ajatuksena paljon kasarmia siedettävämpi.

Todettakoon vielä, etten ole lainkaan varma siitä, että enemmistön ihanteet ovat auttamatta ristiriidassa omieni kanssa, ainoastaan siitä, että enemmistö on liian heikkoa ollakseen tuhrimatta niitä läpikotaisin, ja että pienet vähemmistöt takertuvat - kaikkein suurin enemmistö takertuu - tähän heikentääkseen enemmistöä entisestään. Vähemmistöt dominoivat siellä yläasteellakin. Sanotaan nyt aivan suoraan, että tästä nämä tuskin edukseen erottuvat poikkeusyksilöt repivät tapoja vedota Kaikkiin, mikä tehoaa, koska ihmiset harvemmin ajattelevat loppuun asti: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pieni+amerikkalaislahko+iloitsee+Kauhajoen+koulusurmista/1135239670883 Varoitan, että ne väittävät esimerkiksi vain harjoittavansa small-talkia ilman kummempaa merkitystä, mutta mitään, mitä ne sanovat, ei pidä uskoa; ja vaikka ne olisivat juuri harjoittaneet sitä juuri niin kuin mainostavat, seuraavassa hetkessä se, mikä edelleen näyttää yhtä merkityksettömältä, ei enää todellisuudessa ole sitä. Paras vain olla uskomatta mitään, mitä ne sanovat, ystäväni. Niiden pelkkä kuunteleminenkin vähentää sinut yksinomaan _vastustajaksi_. Muista, että ne _ovat_ huonompia ihmisiä. Ne eivät ymmärrä muusta kuin hyväksynnästä; se niille riittää, - nimenomaan _pieni_ hyöty muista ihmisistä - ja muut ambitiot kumpuavat ainoastaan siitä närkästyksestä, että joku on niitä sivistyneempi, osaavampi tai muuten parempi ihminen ulkoa määrätyillä kriteereillä; siinä sivussa ne hipovat aitoutta, koska väärätkin syyt potkivat tilanteisiin, joissa niihin on edelleenkin toisinaan mahdollista koskea (vaikka suurimmassa osassa _kaikkea_ ei ole enää mitään jäljellä ulkokuorta lukuunottamatta), koska kaikki arvostettu alunalkaen syntyi aitoudesta; muuten olemassaolo on niille pelkkää kärsimystä, ja kenties nautintoa, mikäli yksilö on harvinaisen selkärangaton ja kevytmielinen lortto. Haista vittu.

Naiset ovat ihania. Perinteiset, sitoutumishaluiset ja mustasukkaiset naiset. Täysin riippumatta siitä, miten ne elävät silloin, kun eivät voi olla kenellekään mustasukkaisia kohteiden puuttuessa. Sellaiset, joilla on riittävät vaatimukset em. kohdetta koskien; kaikki muut vaateet tai niiden puute ovat toisarvoisia. Ei sillä, että nämä ihanat naiset olisivat mieleeni, vaan tarvitsen niitä vastapainoksi teille. Ja niitähän riittää.

***

Ensin huolehditaan siitä, että auktoriteettihahmot kykenevät ja haluavat itse ottaa vastuuta yhtään mistään. Sen jälkeen puhutaan siitä, miten niiden toimet ovat vain hallittavien parhaaksi yms. jne. Siis ei toisin päin. Oikeastaan olen sitä mieltä, että niin kauan, kun poliitikot vain haluavat vaalien alla vaikuttaa tekevänsä jotain ja muutenkin ajavat ensisijaisesti omaa pyrkimystään pysytellä patsastelemassa ja tärkeilemässä vallan kahvassa - ehkä siksi, että muussa tapauksessa ne todennäköisesti eivät siellä olisi, ja joku toinen em. kaltainen taas olisi -, on parempi, ettei sitä viimeistä varotointa ja oireiden tukahduttamista ts. metallinpaljastimia ja asekieltoja panna käytäntöön ja ihmiset saavat edelleen vapaasti toteuttaa itseään laitoksissa.

Muussa tapauksessa seuraava isku tehdään - ja aivan varmasti tehdään - kaasulla tai vastaavilla ihmeaineilla. Nykyiset pikkurikollisten ja nuorien toivojen tempausten vuoksi tyytyväisinä myhäilemään tyytyvät _hullut_ ja samalla potentiaaliset aiempia älykkäämmät, ovelammat ja voimakkaammat terroristit joutuisivat toteamaan, ettei mitään tapahdu, ja toimimaan tällä kertaa itse. Olisinko voinut? Kyllä, varmasti oikeissa olosuhteissa. Olisiko siinä mitään _vitun_ järkeä, vai kannattaisiko niitä kouluja ensisijaisesti käyttää johonkin muuhun lukuisista osaltaan kasvavista puutteistaan ja virheistään huolimatta? Eipä olisi :(( Joudun perustelemaan tätä tässä itselleni.