Ei tauti mikä mikreeni.
Mä olin iha varma et kuolen tos matkal ku ajan kotiin.
Toi pään särky alko siin kymmene mais illal ja ei ku tyhmä lähtee sitte baariin viel kuskiks.
Kahe aikaa meinasin kuolla.
Oksetti ja itketti ku se särky ei loppunu millää.
Sitte kolme aikaa menin autoo makaamaa ja oottelin noit muita et ne tulee.
Arvasin et siel joku (santtu) möykkää et mä saan huutaa et turpa umpee sil uhal et pää halkee.
Luulin jo et ku autos olis muute hiljast ni eiks siel sada vettä nii paljo et ne pisarat piti jo kauheeta ääntä et auttakaa!
Mut onneks mä ny selvisin kotiin.
Nyt nappia naamaa ja unta palloon jos saan enne ku toi särky hellittää..
Auh...