IRC-Galleria

Aamu alkoi sarastaa. Eih, en jaksaisi nousta. Katson kännykkääni. Ei viestejä, ei puheluita. Käännän kylkeäni ja nukahdan hetkeksi uudelleen. Näen unta missä sinä tulit takaisin. Olin onnellinen. Sinä hukutit minut suudelmiisi ja syliisi. Mutta. Tiesin että tuo kaikki on unta. Haluan silti jatkaa tuota unta. Siinä kaikki on niin täydellistä. Olet siinä etkä lähde pois. Kun uni jatkuu liiankin hyvänä, tajuan etten halua enää nähdä mitään kaltaista. Se satuttaa minua vain enemmän. Avaan silmäni. Sinä lähdit pois. Et tullut koskaan takaisin. Kyyneleet nousevat taas silmiini, mutta pakotan itseni ylös sängystä. En enää jaksa murehtia sitä, mitä puoli vuotta sitten tapahtui. Silti joka aamu toivon, että olisit ottanut minuun yhteyttä. Turhaa.
Kävelen peilin eteen. Silitän mahaani.
"Hei pieni. Miten jakslet?"
Vastaukseksi saan pienen potkaisun.
"Isi ei tule tänäänkään", huokaisen ja tunnen kovemman potkaisun.
"Niin. Isi on muualla eikä välitä äidistä."
Katson taas peiliin. Väri on palannut kasvoilleni. Aloin näyttää itseltäni.
Silloin kun tajusin ettet tule enää takaisin, masennuin pahastu. Makasin vain sängyssä. Huoneeni pimeydessä. Mutta kun kuulin odottavan esikoistani, pikku hiljaa elämäni alkoi palata henkiin.
Ryhdistäydin. En halunnut että lapseni kärsii minun takiani. Kerroin sinulle että odotan lasta ja että aijon pitää sen. Et vastannut. Oliko kaikki sitten ihan samantekevää tuleeko sinusta isä vai ei.
Mitä väliä sillä enää on. Mennyttä se on. Nyt minun tulisi ajatella vain sitä, että saan ihanan esikoiseni josta voin pitää huolen ja helliä sitä. Nyt pitää vain enää odottaa.
Kaikki on jo ostettu valmiiksi. En malta enää odottaa.

Kesäkuun 15. päivä. Olen niin uupunut. Jokapaikkaan särkee. Mutta on tämä sen arvoista.
Nyt saan pidellä lastani sylissäni. Makaan sairaallassa. Lapseni syntyi tunti sitten. Hän on niin kaunis. Rakas tyttöni. Äiti on tässä ja pitää sinusta huolta.
Oveen koputetaan, oma äitini ja isäni astuvat sisään huoneeseen. He tulevat onnittelemaan ja halaamaan. Annan lapseni hellästi isoäitinsä syliin. Katson äitiäni. Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeksi nähnyt vanhempani. Ihanaa nähdä heidät.
Äiti ja isä viipyivät tunnin sairaallassa. Sitten minun oli pakko päästä leväämään hetkeksi.
Olin nukkunut jo hetken aikaa kun kuulin vierestäni hiljaista itkua. Nostan lapseni syliin kun kuulen että taas oveen koputetaan. Kehotan tulijaa tulemaan sisään. En katso ovelle päin. Tulia asteli hitaasti sisään, aivan kuin varoen. Kohotan katseeni ja sydämeni pysähtyy.
"Sinä"
Ei taas ei taas, ajattelen kun kyyneleet nousevat silmiini.
"Miks sä olet täällä?"
"Tahdon," tulija aloitti.
"Tahdon nähdä tyttäreni"
Katson sinuun, en ollut uskoa silmiäni. Miten tiesit tulla tänne? Kuka sinulle kertoi että olen saanut tytön? En itse ainakaan ilmoittanut sinulle.
"Missä olet ollut kaiken tämän ajan?" kysyn kyynelten keskeltä
"Olen pahoillani. En, en tiedä mikä minuun meni."
Käännän katseeni sinusta. En tiedä mitä ajatella. Niin kauan olen odottanut sinua ja nyt olet siinä.
Astelet viereeni ja istut sängylle. Katson sinuun ja pyyhit kyyneleeni pois. Siirrät katseesi minusta tyttäreemme.
"Haluaisitko pidellä häntä?"
Katsot niillä tumman ruskeilla silmilläsi hymyillen ja nyökkäät. Otat tytön hellästi käsiisi.
Näenkö oikein. Ovatko nuo kyyneliä silmissäsi.
"Hän on kaunis", sanot ja katsot minuun.
Kyllä, ne ovat kyyneliä. En tiedä mitä sanoa, hymyilen vain sinulle. Levität toisen kätesi ja minä ymmärrän mitä haluat. Hivuttaudun lähemmäs sinua ja sinä peität minut siihen samaan lämpimään halaukseesi kuin monta kuukautta sitten.
Kaikki on nyt hyvin. Minulla on tyttäreni. Tyttärelläni on jälleen isä. Olemme perhe.

Ja se ois sitte loppu... -.-
Kai se oli pakko lopettaa onnellisesti.
Vaik ois kyl tehy mieli omaks iloks jättää se paskaan loppuun...

Ja taas kotona.
Onneks ei tarvinu kymmene aikaa lähte kotiin.
Jäin sitte nummelle hengaamaa.
Tuli tänää ostettu hieeno kielikoruki
Se on tommone laatta ja punasel pohjal lukee valkosella suck me! :D
Tai oisko ollu parempi mis kulee Kiss My Ass :D
Mut tähä päädyin :P
Nyt sit vois vaik lueskella taas yhe kirjan tän yön aika.
Piru ku tuli nukahettu vartti vail 12 kone vieres eile ja sitte herään puol 1 eikä uni tullu enää ku vast kuude aika aamul.
Sit äiti tulee herättä yhe aikaa taas.
blöö.

hoi voi voi
pitäs tässä apoteekkiin lähtiä käymää
melkee jaksan
ja taas pitäs jaksa kans mennä terapiaan
eeeeei jaksa!
Ei kiinnostais yhtää
Halun vaa nukkuuuu -.-

Pyyh,
tylsää.
Istunu koko päivä kotona konee eessä.
Nääh, halun johoki.
Perkele ku pv leikkas kiinni taas ku jere ajeli sen kans ni eipä silläkää pääs mihinkää..
Ja joku pölliny opeliksn -.-

Ei! Et saa lähteä vielä! Sydän ulvoi rinnassani.
Nouset ylös sängystä ja laitat vaatteita päällesi.
"Haluaisitko kahvia ennen kun lähet?"
"En. Juon sit koton."
Tuntuu kuin sydän olisi riistetty rinnastani. Miksi vastasit niin kylmästi minulle? Nousen ylös sängysä ja astelen keittiöön. Katson ulos ikkunasta. Koleaa. Vettä on satanut varmasti jo monta tuntia. Kuulen askeltesi tulevan myös keittiöön. Pysähdyt taakseni ja kiedot kätesi ympärilleni.
"Mitäs mietit?", kysyit kun tajuat minun tuijottavan vain ulos synkkää ilmaa.
"En mitään," vastaan ja koitin pitää ääneni kurissa, ettet kuulisi pettumystäni. Lasket otteesi irti ja lähdet kävelemään eteiseen laittamaan kenkiä. Seuraan sinua pää painuksissa.
Kun olet saanut kenkäsi jalkaan katsot minuun hiljaa. Lähde jo. Ala painua. Et sinä minua halua.
"Heei, elä oo tommone" sanot ja suljet minut halaukseesi. Olen hiljaa.
"Mun pitää nyt oikeesti lähteä"
"Jaa" vastasin hiljaa.
"Kyllä me ruusu vielä nähään," sanot ja huikkaat vielä suukon ennen kuin lähdet.
Ovi sulkeutuu edessäni. Tuijotan sitä. Kuuntelen kuinka ajat pihan poikki pois. En saa henkeä. Sinä lähdit pois. Polveni pettävät ja lyhistyn lattialle. Miksi? Miksi en saa henkeä? Kyyneleet alkavat nousta silmiini. Peitän kasvoni kämmeniin. Sydän huutaa tuskasta, sattuu. En pysty lopettamaan. Lopu jo!

Tuli otettuu tos reilu pari tuntii sitte kolmio lääkettä
Veikkaan et siinä oliki kofeiini tabletei ku ei väsytä millää.
Pitäs vissii koht koitta väkisin mennä nukkuu.
Mesessä ei oo enää koht kettää ku Mirakin lähtee nukkuu.. :(
Joteki taas vähä masentais.
Monet voi tietääkki mistä asiasta.
Miks moon tämmönen.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Etenki mun sydän ja tunteet.
Se yks riisti sydäme mun rinnast ja ny se kuolee sen käsissä.
Nii tunteeton,
niin kylmä,
niin välinpitämätön.
Annatko sitä koskaan takaisin.
Tahtoisin että se kuuluisi sinulle,
mutta en halua sen kuolevan käsissäsi.
Toivoisin että se kuuluisi muulle,
mutta en ole löytäny ketään kelle sen haluaisin kuuluvan,
ja jonka käsissä se jaksaisi vielä elää.

Ei voi olla näi kuollu olo.
Päätä särkee.
Keuhkot tulee koht pihalle ja nokka tukos.
Ärrr,
No mut onneks lääkäri anto mulle jotta panacodei mikkä on kolmio lääkkei ni semmone naamaa enne ku menee nukkumaa.
Jos sais tän yön nukuttua ku viime yön meni mite meni.
Sitte se lääkäri sano että mulla on akuuttinen tulehus koko aja tuol nielurisois ja että ne on "pikkase" isot et nee vois joo leikata.
Sitte ne otti taas viljelyyn näytteen mistä soitetaan keskiviikkona et onk siellä mitää jotta streptokokki bakteereja tai mitä olikaa.
Et paas kattoo millo noiki ny sit leikataa.
Vissii siirretää ainaki kirjostuste yli et kahe kuukaude päähä...

Ny särkee päätä, ny on nenä tukos ja viel kaike lisäks keuhkot iha loppu.
Yskisin yöl nii perkeleesti.
Välillä heräs iha paniikis ku ei saanu henkee.
Joteki vaa oli semmone ettei ois enää ilmaa mitä hengittää.
Kahe aikaa mennääki sitte sepostamaa tosta mun kurkusta läkäreille jne.
Et pitäs just saaha lähete TYKSiin et ne nielurisat leikataa...

No nyyh.
Kello näi perkelesti ja meikkä tuli kotti.
Eipä täs oo enää kauhest mihikää lähtemistä.
Örr.
Ellei sitte pv:n kanssa lähe mut ööh, ehk en...

Ny o otettu arskaaki tarpeks tält kesält.
Selässä menee ristii rastii muutamat epämääräset rusketus rajat :D
Mut eipä ne sielt onneks oo näkymäs, hihii
Mut joo,
nyt mä haluisin jo pikku hiljaa lähtee kotia päi.
Jos täst haluis lähtee ni kuiteki pitä kävel kolmise kilsaa autolle tuolt mettän poikki ja ku ei oo onneks ku kuuma ja aargh.
Mulla o lipsut vaa ja niil ei metäs kävellä.
Et pittää lähte sit sama aika venel ku porukakki -.-