Koska itse pysähdyit viimeksi ihailemaan auringonlaskua, katusoittajaa tai lapsia rakentamassa lumiukkoa? Milloin viimeksi pohdit kauppakeskuksen liukuportaissa vastaantulleen henkilön mahdollisia aiempia kokemuksia?
Kuvittele, kaikilla sua vastaan tulevilla ihmisillä on oma, uniikki elämänkokemus. Jollain on ollu köyhä, rankka lapsuus, joku on syntynyt rikkaaseen perheeseen. Jollain ei ollu vanhempia. Jotkut on jääneet koukkuun huumeisiin, mutta päässyt irti. Toiset eivät. Jokaisella on tausta, joka on muovannut ihmiset sellaisiksi, kun he ovat. Mielenkiintoista, eikö?
Elämä on kaunista. Elämä on rumaa. Elämä on perseestä. Elämä on ihanaa. Ja niin paljon muuta. Mutta liian usein ihmisillä on tapana kulkea muulle maailmalle sokeana murehtimassa tulevaisuutta tai vielä turhempaa, menneitä tapahtumia, joihin ei voi enää vaikuttaa. Liian harva tajuaa elämän tapahtuvan tässä ja nyt.
Elämä ei ole pelkästään se tuleva työhaastattelu ja potentiaalinen työpaikka, jonka takia olet stressannut lähes viikon. Älä murehdi sitä nyt, et hyödy siitä. Eikä elämä ole vain tyttöystävä, joka petti sinua kaverisi kanssa. Hän ei ole arvoisesi, löydät paremman. Eikä elämä ole vain pentakill Liigassa. Ole ylpeä itsestäsi, ja nauti. Elämää on myös sen mukavan kassatädin hymy (muista hymyillä takaisin), naamatuttu juoppo palaamasta lähialkosta, myöhässä oleva juna, metsän humina tuulessa, kuuma asfaltti, vapaa perjantai-ilta pitkän viikon jälkeen ja se yksinäinen saatanan lego lattialla kello kolmelta aamuyöllä, kun olet matkalla vessaan (vaikka et olekkaan koskenut legolaatikkoon vuosiin).
Seuraavan kerran, kun koet jotain kaunista elämässä, pysähdy hetkeksi ja nauti siitä. Jos näet peuroja sumuisella pellolla aamuyöllä, ja näky on mielestäsi kaunis, parkkeeraa auto tiensivuun ja jää ihailemaan näkymää. Pysähdy katsomaan taitavaa katusoittajaa tai elävää patsasta. Tai jää ihailemaan taivaalla lentävän, iloisen sateenkaarimursun aikaan saamaa sateenkaarta (mutta älä kerro niille, että paljastin sen).
Elämä tapahtuu tässä ja nyt, joten pysähdy aina silloin tällöin hetkeksi, unohda tuleva ja mennyt, seuraa ympäristöäsi ja hymyile rauhassa kaikelle kauneudelle, rumuudelle ja monimutkaisuudelle, olet sen itsellesi velkaa.
