Jos ajan ja aistimuksen olemassaolon jättää kyseenalaistamatta, eikö tällöin myös totea ajallisen ja aistittavan todellisuuden olevan ehdottomasti olemassa?
Onko tällöin jokin todellisuus aina olemassa, sen todenmukaisuuden poiketen vain havaitsijasta?
Johtaako tämä lähes äärettömän moneen todellisuuteen, kun havaitsijoita voidaan ajatella olevan lähes ääretön määrä?
Havaitsijoiden määrän voidaan ajatella olevan ääretön, jos ajalla ei ole alku- ja loppupistettä.
Entä jos aikaa ei koskaan ollutkaan?