IRC-Galleria

Elikkäs tämmöiseen haastoi MarieLane mukaan.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Saatan jämähtää tunneiksi koneelle, vaikka olisi paljon muutakin tehtävää. "Miksi tehdä tänään se minkä voi tehdä huomenna...?"
2. Puhun koirilleni, aivan kuin ne olisivat ihmisiä ja vastaisivat vielä takaisinkin.
3. Pidän dildoa koristeena kirjahyllynpäällä. Se ON kylmä, siis kuvainnollisesti.
4. Pähkäillessäni jotain saatan raapia päänahkani verille ja kaikki näpyt naamastani auki.
5. Pidän radiota yötä päivää päällä, niin en kuuntele talon muita ääniä ja keskity niihin.

Haastan:

Minna1983
_joanna__
bite-
uffo
stope

Lasten ensiesiintyminen Lahdessa oli, ja meni hyvin. Kaikki käyttäytyivät ihanasti, vaikka jätkiä kyllä jänskätti kehä, tuomari ja pöytä ihan hiiveesti. Hukka ja Tiitu esiintyivät 5kk vanhoiksi lapsiksi vallan mallikkaasti, Hukka aivan yli odotusten. Mistä helkkarista tuo kakara on perinyt tuollaiset hermot odottaa namia... ?!? Kukaan ei sijoittunut, mutta arvostelut olivat hyvät. Vaikeaahan se on pärjätä suomalaisten sileiden tallimallien kanssa karkeiden aussien ja hollantien seassa, varsinkin kun kehässä oli ennätykselliset 32 russelia! Eli näyttelyn isoin kehä. Mutta kyllä me täältä noustaan, jahka vähän kehitytään lisää, oltiin sentään kehän nuorimmat ;) .

Kasvattajaryhmäni sai Kp:n, vaikkemme yltäneey Rop - kasvattajaksi, Cheery Jack`s vei ansaitusti sen tunnustuksen.

Kaiken kaikkiaan jäi todella hyvä maku koko tapahtumasta, kaikki pennut tuotiin siisteinä,iloisina ja hyvässä kunnossa paikalle. Yksikään kasvattaja ei ole mitään ilman hyviä koiranomistajia!

Mutta kyllä pitkä näyttelypäivä väsyttää niin omistajan kuin korankin :)

Onhan ihana olla taas Suomessa. Kuukausi ulkomailla vieraiden ihmisten kanssa molttebeereleirillä opetti kyllä kuinka tärkeitä kaverit ja sukulaiset ovat ja kuinka hyvä paikka Suomi on asua. Käteen jäi muutama hyvä muisto, paljon huonoja muistoja ja melkein koko palkan edestä roinaa, ei mahtunut kaikki _joannan__ tilaihme corollaan...

Mikään ei ollut niin ihanaa, kuin saada omat koirat syliin ja päästä ihan ikiomalle asunnolle ja löytää todistus 30.11 myönnetystä kennelnimestä Putkipedon.

Hyvää Joulua kaikille !