IRC-Galleria

"Katson verhon raosta ulos, näkyy vain lumiset puut, ääriviivat vastapäisestä talosta ja hiljaisen kaunis lumisade. Musiikki soi hiljaa taustalla. Vain näppäimistön hiljainen nakutus ja kellon tikitys rikkovat tasaisen musiikin helinän.
On jotenkin niin tyyni olo. Hiljaa itsekseni mietin elämääni. Kaikkea mitä minulla on ja kaikkia ketä minulla on. Pieni hymy leviää kasvoilleni ja lämmin olo sisälläni voimistuu. Moni on ajatuksissani juuri nyt.
Usein vaikeneminen on kultaa. Silloin muistaa monta hyvää hetkeä ja ihmistä."

Teille.

Taina.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi, että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Huh...

Kyllä tämä "sanoista tekoihin" on muuten yllättävän rankkaa :D
Jonnan kanssa pitkään on puhuttu, että pitäs mennä salille ja olishan taas kiva kavuta hevosen selkään. No, nyt sitten on salille kuukausikortti taskussa ( joo joo, ja jo kahdesti käytetty ! ) ja viikottain tarkoitus noiden puttejen selkään itsensä kammeta.
Tänään ( eli eilen ) ekaa kertaa puoleentoista vuoteen hevosen selässä. Ja joskus ratsastaneet ja taukoa pitäneet voivat arvata sen vihlonnan sisäreisissä, varsinkin kun tuli vissiin tehtyä eilen ( siis toissapäivänä ) liikaa toistoja salilla. Saas näkeä, kävelenkö enää aamulla. Kai se on se kuuluisa Suomalainen Sisu ( jolla tehtiin Venäjää vastaan 4 maalia !!! ) pistettävä peliin ja kammettava itsensä aamulla agitreeneihin. Hyperaktiiviset valkoiset eivät anna anteeksi kipeitä lihaksia.

Sunnuntaina sitten olisi Kaapelitehtaan pentunäyttely. Se Suomalainen Sisu ( toiselta nimeltään suuruudenhulluus ) kun on ajanut tämän tytön tilanteeseen, että on kolme pikkunarttua kehässä, jotka pitäisi esittää. Onneksi muutama armelias ihminen on minua pulasta tulossa pelastamaan, eikä tarvitsekkaan edes yrittää esittää niitä kaikkia itse.
Näyttely toi tullessaan viikonlopuksi lainalapsen Tiitun. Kyllä neljässä koirassa on jo pyörittäminen ulkoillessa. Luojan kiitos Tiitun omistaja on tehnyt hyvää työtä ja tyttö käyttäytyy narussa kuin unelma.
Nyt sitten kaikki vaan sormet ja varpaat ristiin Putkipetojen puolesta :))

Lihakset huutavat vaakatasoa, se niille suotaneen.

Elikkäs tämmöiseen haastoi MarieLane mukaan.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Saatan jämähtää tunneiksi koneelle, vaikka olisi paljon muutakin tehtävää. "Miksi tehdä tänään se minkä voi tehdä huomenna...?"
2. Puhun koirilleni, aivan kuin ne olisivat ihmisiä ja vastaisivat vielä takaisinkin.
3. Pidän dildoa koristeena kirjahyllynpäällä. Se ON kylmä, siis kuvainnollisesti.
4. Pähkäillessäni jotain saatan raapia päänahkani verille ja kaikki näpyt naamastani auki.
5. Pidän radiota yötä päivää päällä, niin en kuuntele talon muita ääniä ja keskity niihin.

Haastan:

Minna1983
_joanna__
bite-
uffo
stope

Lasten ensiesiintyminen Lahdessa oli, ja meni hyvin. Kaikki käyttäytyivät ihanasti, vaikka jätkiä kyllä jänskätti kehä, tuomari ja pöytä ihan hiiveesti. Hukka ja Tiitu esiintyivät 5kk vanhoiksi lapsiksi vallan mallikkaasti, Hukka aivan yli odotusten. Mistä helkkarista tuo kakara on perinyt tuollaiset hermot odottaa namia... ?!? Kukaan ei sijoittunut, mutta arvostelut olivat hyvät. Vaikeaahan se on pärjätä suomalaisten sileiden tallimallien kanssa karkeiden aussien ja hollantien seassa, varsinkin kun kehässä oli ennätykselliset 32 russelia! Eli näyttelyn isoin kehä. Mutta kyllä me täältä noustaan, jahka vähän kehitytään lisää, oltiin sentään kehän nuorimmat ;) .

Kasvattajaryhmäni sai Kp:n, vaikkemme yltäneey Rop - kasvattajaksi, Cheery Jack`s vei ansaitusti sen tunnustuksen.

Kaiken kaikkiaan jäi todella hyvä maku koko tapahtumasta, kaikki pennut tuotiin siisteinä,iloisina ja hyvässä kunnossa paikalle. Yksikään kasvattaja ei ole mitään ilman hyviä koiranomistajia!

Mutta kyllä pitkä näyttelypäivä väsyttää niin omistajan kuin korankin :)

Onhan ihana olla taas Suomessa. Kuukausi ulkomailla vieraiden ihmisten kanssa molttebeereleirillä opetti kyllä kuinka tärkeitä kaverit ja sukulaiset ovat ja kuinka hyvä paikka Suomi on asua. Käteen jäi muutama hyvä muisto, paljon huonoja muistoja ja melkein koko palkan edestä roinaa, ei mahtunut kaikki _joannan__ tilaihme corollaan...

Mikään ei ollut niin ihanaa, kuin saada omat koirat syliin ja päästä ihan ikiomalle asunnolle ja löytää todistus 30.11 myönnetystä kennelnimestä Putkipedon.

Hyvää Joulua kaikille !