IRC-Galleria

Kuinka maailma voi hetkessä kääntyä päälaelleen? Ensin kaikki on hyvin, kunnes kuin nurkan takaa alkaa jyrkkä alamäki, etkä pysty jarruttamaan, väistelet vain pahimpia esteitä. Kuviot menee hetkessä uusiksi, etkä oikein tiedä, mikä olisi paras ratkasu. Tai edes kelvollinen.

Ensin Iines oli karkumatkalla parisen tuntia. Luulin sitä mahottoman huonoksi aprillipilaksi ja olin jo valmiina nylkemään pikkuveljeni elävältä, joka toimi viestinviejänä. Mutta mein perheessä ei oikein noita aprillipiloja harrasteta.. Onneksi joku ystävällinen ihminen oli ottanut Iineksen kiinni ja ilmoittanut poliisille. Ei ollut tenava juossut auton alle.

Muutaman tunti hyvin. Kunnes. Olin vanhemmillani ja tuli äitin kanssa sanaharkkaa Iineksestä. Syytti mua ja ex-miestäni ensin vääränlaisesta koirankoulutuksesta. Sitten syyllistettiin, miksi olin edes _tuollaisen_ koiran hankkinut jos en ollut (muka) halukas pitämään sitä. A. aikomukseni vuosi sitten ei ollut jäädä sinkuksi pitkillä (13h) työvuoroilla. B. koulutin koiraani niitä ohjeita soveltaen, joita ansioitunut eläintenkouluttaja (Tuire Kaimio) oli kirjaansa kirjoittanut.

Sanaharkan tuoksinassa sain selville, että kouluttaja, jolle äitini on Iineksen väkisin raahannut (koska ei viitsi avata koirakirjoja), neuvoo kouluttamaan koiraa aggressiivisesti. Suomeksi siis sitä saa mm. heitellä tavaroilla, sille saa huutaa ja sitä saa kiskoa hihnasta kunnes koira kuristushihnassa tukehtuu. Mielipiteeni on, että tiettyjä yksilöitä saa ja pitääkin kouluttaa määrätietoisesti ja olla kovempi kuin herkille yksilöille. Mutta kovuus EI MISSÄÄN NIMESSÄ TARKOITA VÄKIVALTAA !! Iines on kovapäinen koira, sillä on oma tahto eikä se kuuntele jos sitä ei huvita. Sen kanssa pitää olla kovempi, lässytys ei auta. Mutta sen lahjominen on taikuutta.

Nyt ymmärrän, mistä ne kylmät väreet tulivat selkäpiihini kun tapasin sen "kouluttajan" ekan kerran. Se oli ihminen, jota kammoksuin jo ensinäkemältä. Jos herranjumala sen koirat pyytää anteeksi omaa olemassaoloaan ja väistää pelokkaasti kättä, joka RAUHALLISESTI ojentuu kohti silittääkseen, on kyseessä joku itseään aiheettomasti kouluttajaksi kutsuva puoskari. Voin minäkin ylentää itseni koirankouluttajaksi, kiskoa sikahintaa hyväuskoisilta hölmöiltä. Kellekään en voi tuota kouluttajan irvikuvaa suositella.

Lopputuloksena siis pakkasin koiran ja ruuat kainaloon ja vein sen evakkoon paikkaan, missä sillä on parempi olla, missä sitä on kaivattu. Siellä sille ei huudeta eikä sitä satuteta.