Se alkoi tästä
kun saavuin tänne
kasvot täynnä rakkauden tunnetta
sydän täys toivoa
ja minulla oli lepattava viitta
pieniä jalokiviä käsissäni jaettavaksi
hiuksissani meren mystinen tuoksu
silloin aamu valkeni
ja kaaduin vatsalleni
ymmärsin olevani unessani
jota huuhtoi hopeaiset laineet
sinulle
sinä joka joskus minua ymmärsit
tahdon tämän laulaa
näistä käsistä kertoa
siinä unessa
minulla oli kauniit silmät
ja ääni
me vain huudamme
me vain tappelemme
vaikka voisimme välittää
me vain eksymme
me vain sekoamme
kunnes aamu koittaa
ja tuo mukanaan uuden sairauden
lopulta on käsissämme
vain tyhjä arpa
mikään miltään ei enää tunnu
unen häive tuntuu etäiseltä
mihin kuljit
eksyitkö yöhön suurkaupungin
monien välkkyvien valojen alla
tapasit lauman onttosieluisten
pyysit kättä
sait vain viipyvän kosketuksen
lasiin piirtyvässä ikuisuudessa
siinä välittömässä todellisuudessa
me vain huudamme
me vain tappelemme
vaikka voisimme välittää
me vain eksymme
me vain sekoamme
kunnes aamu koittaa
ja tuo mukanaan uuden sairauden
tätä laulua olemme laulaneet