Kun on matkannut tähtien taakse
väsynyt siihen aikaan
kun on silmillään katsonut
aurinkojen sortuvan
ja näkökentän pirstaloituvan
kun iiris särkyy tuhanteen palaan
silloin tuntee,
on väsynyt
tahtoo alastoman kehonsa
laskea
hellään huomaan
vaikka siitä koskaan ei ole taetta
sykähdyttävä säde
sormenpäistä
sanottakoon sitä ihmisen sähköksi
sinä juuri
miksi pakenet etkä ymmmärrä
tämä on tässä juuri ja nyt
rukous on turhaa
on vain sinä
ja minusta raunio
joku muisto tuulessa
avaruuden
vain muisto tuulessa avaruuden
matkalla uuteen aikaan
näitä käsiä ei ole tehty rukoilemaan
Uusimmat blogimerkinnät
- Suuren käärmeen uni 21.12.
- Älä sano kun et ole valmis 04.11.
- Eksyneet 28.02.
- Lippuja myytävänä CMX:n keikalle! *MY... 14.11.
- Kuuntelinpa tuossa last.fm radiota... 08.05.
- Varjojen herjaama 03.02.
- Jotai paljastusjuttuja... Akimani pyys... 31.03.
- Aika hidastuu... 27.02.
- Progressiivinen ilta... 28.01.
- Vituiks mänj! 23.01.