Kun on herännyt aamupäivään
jolloin sairaan keltainen
aurinko nostaa itsensä
valaisemaan
sävyttynyttä maailmaa
jossa monenkirjavat
pukuihin ja niiden loistoon
typertyneet ihmisolennot
suostuvat taas yhteen tanssiin
tanssiin kuun alla
ja juopuneessa maailmassa
jossa kaikki on valmista päättymään
varjo kulkee viidakoissa
niittyjen halki
läpi autiomaiden
vuorten poikki
ja saavuttaen kaupungit
kaukaisimmat kalliot
merten ääret
ja etäisimmät laaksot
hengittäen lämmintä tuulta
ilman sanoja ilman henkeä
kudokset raapiutuu lihan yltä
kun on valmis heräämään
suuri käärme kaikkea kiertävä
yksi uni päättyy
se meidän ihmeellinen unemme
jossa me elämme
ja taas toinen aika alun saa
ja uni