Lähettiin kumminkin siinä puol viiden aikaan maanantaina ajamaan Helsinkiä kohti. Matka meni rattosasti ja perse kerkes melkein irtoomaan kun oli niin puuduttava matka. Nähtiin siinä ajomatkalla ainakin pari hevosta vai olisko ne ollut lehmiä? No jotain elikoita kumminkin. Mutta kun saavuttiin Helsinkiin niin siellä oli semmoset ruuhkat, että siinä joutu matelemaan kun etana konsanaan. Matka oli hidas ja oikeesti todella puuduttava. Onneks sitten jossain vaiheessa päästiin ihan sinne satamaan asti ja pois autosta.
Käveltiin siitä sitten sinne sisätiloihin ja jouduttiin jonottamaan. Ei se jonotusaika kumminkaan käyny tylsäks, koska siinä meiän edessä istu nainen laukkujensa päällä ja puhu puhelimeen. Hetken siinä juoruttuaan sen laukku jotenkin heilahti ja se lens sinne maahan. Siinä vaiheessa mä käännyin nopeesti, koska mua rupes naurattamaan. Yritin pitää pokkaani ja ihmeen kaupalla onnistuinkin siinä jotenkuten. Olin vissiin jo sillon hieman väsyny, koska tommonen ois jaksanu naurattaa. Siellä ei sitten vissiin tapahtunu muuta jännää ja me sitten päästiinkin jo laivaan.
Voi että se laiva oli upea - mutta täynnä mummoja, joka ei kuitenkaan haitannu mua. Enhän mä sieltä nimittäin seuraa hakenut, koska mulla oli jo seuralainen mukana. Meistä otettiin valokuvia siinä ku astuttiin laivaan sisään. Sitten alko jännä operaatio, koska meiän piti löytää hytti. No minä vanhana suunnistajana oisin löytäny sinne heti ku oisin vähänki karttaa vilkassut, mutta annoin Tytin johdattaa meiät sinne. Löydettiin sitten jonkun ajan päästä meiän hytti. Se oli semmonen pieni, mutta aika kotosan olonen koppi. Vanhana katkasimien ystävänä mä kokeilin heti kaikki katkasimet läpi ja leikin valoilla, huisia.
Kun oltiin saatu tavarat levitettyä pitkin huonetta niin lähettiin seikkailee sinne käytäville. Se laiva oli kun suurikokonen peilipallo, koska siellä oli peilejä oikeesti enemmän kun laki sallii. Katto sitten vasemmalle tai oikeelle niin aina näki ittensä, niin, ja jopa kattoon ne oli tunkenu muutaman peilaavan esineen. Oltiin oltu hetki siellä laivalla ja jo meitä vastaan taapersi ensimmäinen känninen kaveri ja myös kaikki ravintolat oli ihan täynnä ihmisiä. Oli aika jännä tilanne, koska oikeesti oltiin oltu vaan hetki siellä laivassa ja jo nää oli kerenny kotiutumaan niin hyvin, että oisivat muistaneet ravintolan ruokalistan ulkoa vaikka unissaan.
No siellä me kierreltiin ja kaarreltiin ja jossain vaiheessa siellä sitten aukes "Supermarket" (vai mikä se oli?) ja siellä oli heti kaikki mummot kinuumassa maistiaisia ja ostamassa viinaa. Oikeesti ne mummot ja papat oli siellä pelkästään viinanhakureissulla. Ehkä yhen karkkipussin ottivat kylkiäisiks, että ei ihan pelkäks viinotteluks menny se matka. Oli niin pitkät jonot, että me ei ees menty sinne sillon vielä vaan jatkettiin vissiin kiertelyä. Ja sen muistan, että ne mummelit jotka siellä ostivat viinaa, ihmettelivät mun housuja. Eivät vissiin ennen ollu nähny Karl Kanin lökäreitä.
Kierreltiin ja kaarreltiin, hm, sitähän me vissiin se koko laiva matka tehtiin. No kuitenkin meillä alko olemaan nälkä ja oli pakko päästä syömään. Jouduttiin kumminkin odottelemaan jonkun aikaa, mutta hyvinhän sekin kestettiin. Paikan nimi oli vissiin joku Grill House, jos oikein muistan. Istuttiin sinne pöytään ja siihen pöydän viereen tuli tarjoilija, joka oli vissiin ruotsin-virolainen, koska sillä oli pieni homomainen + virolainen aksentti sekotettuna hieman huonoon suomenkieleen. Saatiin kumminkin tilattua ja se miekkonen hyppeli tyytyväisenä takahuoneeseen viemään tilausta.
Sieltä se sitten jossain vaiheessa tuli kahen ison annoksen kanssa ja heitti ne mun ja Tytin eteen. Hillitön hampurilainen ja kasa ranskalaisia, jummy! Aattelin sit perussuomalaisesti ottaa maidon siihen ruokalun yhteyteen ja litkin sitä siinä sitten ranskalaisten kanssa. No oikeestaan musta tuntuu, että ne ei ollu ranskalaisia, koska ne oli kyllä pirun isoja nekin. Jossain vaiheessa ne toi sitten muillekkin tilaukset ja muutkin pääs syömään. Mä olin syöny hampurilaisesta vissiin jonkun 3/4 kun mulla alko olee niin täyttä, että meinas poksahtaa. Tytti ei jaksanu kyllä syyä omaa annostaan, mutta mä pakotin itteni syömään sen lopunkin, koska siitäkin oli maksettu.