IRC-Galleria

Monta vuotta häntä arvostettiin,
Kunnes kerran kävikin niin,
Että poltti kaikki miljoonansa
Vihoviimeiseen seteliin.
Nauroi kauan ja makeasti,
Katsoi kansaa ja nauroi niin!
Katsoi kansa häneen kyynelsilmin
Ja hänet miltei lynkattiin...

Minä en ole tohtori kummoinen,
Mutta tiedänpä sentään sen,
Että päällisin puolin on potilas
Lähes täysijärkinen.
Hän sanoo, ettei tahdo
Edes olla tätä rotua.
Kun muu väki hississä monistuu,
Hän selän kääntää ja katoaa...

Tätä joutilasta kavahtakaa -
On säröjä sielussaan.
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
Ei kumarra mitään johtajaa.
Tätä joutilasta kavahtakaa,
Se ei kuulu maailmaan.
Vain laiskan läksyjä kantaa
Ja niitä kalloosi kaivertaa

Lapsi, joka usein hymyilee,
Silmissänne on suloinen.
Vaan jos nauraa vanhalla iällä,
Niin on vajaaälyinen.

Minä en ole tottunut suremaan,
Vaikka potilaat pois kuolee.
Mutta käypää rahaa jos poltetaan -
Se ajatus kyllä häiritsee...

Tätä joutilasta kavahtakaa -
On säröjä sielussaan.
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
Ei kumarra mitään johtajaa.
Tätä joutilasta kavahtakaa,
Se ei mahdu maailmaan.
Vain laiskan läksyjä kantaa
Ja niitä kalloosi kaivertaa