Sua katson kun sä kiljut peilille,
vaikka syytönhän se on.
Aamu vaan on joskus armoton,
kun mustat paahtoleivät lentää halki ilmojen
sä nauratko vai itket nauraen
Sitä kaikkea juuri se on
arkemme niin koruton.
Hetket rakkauden
pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on.
Oot iltapäiväruuhkaan raivannut taas väylän kotiin päin
ja mietit miksi kiirehdimme näin.
Sä unohdit taas ostaa kahvin sen,
ja mä teettää avaimen,
mut mä korjannut oon leivänpaahtimen.
Sitä kaikkea juuri se on
arkemme niin koruton.
Hetket rakkauden
pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on.
Sä nukahdat taas kesken uutisten,
vaikka siellä ne on ne häät.
Mä luulen että meistä unta näät
Sitä kaikkea juuri se on
arkemme niin koruton.
Hetket rakkauden
pesii kätköissä sen
sellaista juuri se on.
-Samaa Sukua Eri Maata-