IRC-Galleria

Is it getting better
Or do you feel the same
Will it make it easier on you now
You got someone to blame
You say...


One love
One life
When it's one need
In the night
One love
We get to share it
Leaves you baby if you
Don't care for it


Did I disappoint you
Or leave a bad taste in your mouth
You act like you never had love
And you want me to go without
Well it's...


Too late
Tonight
To drag the past out into the light
We're one, but we're not the same
We get to
Carry each other
Carry each other
One...


Have you come here for forgiveness
Have you come to raise the dead
Have you come here to play Jesus
To the lepers in your head


Did I ask too much
More than a lot
You gave me nothing
Now it's all I got
We're one
But we're not the same
Well we
Hurt each other
Then we do it again
You say
Love is a temple
Love a higher law
Love is a temple
Love the higher law
You ask me to enter
But then you make me crawl
And I can't be holding on
To what you got
When all you got is hurt


One love
One blood
One life
You got to do what you should
One life
With each other
Sisters
Brothers
One life
But we're not the same
We get to
Carry each other
Carry each other


One...life


One

..Että löydätkö tien mun sydämeeni
Ja väännätkö auki ruosteisen portin
Oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
Sä olet kulkenut länteen ja itään

Mutta löydätkö tien mun sydämeeni
Ja käännätkö vielä viimeisen kortin
Sen jälkeen et koskaan sä palata voi
Vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään..

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

Elämästä ei selviä hengissä, ellei ole Jeesuksen kengissä.

Opin tänään jotain uutta ^^

''Tän hetken tilanne koostuu pienist osista
Ne päällekkäin kasaantuu niinku leegot paketista
Mä teen niinku ennenki mutta nyt vaan tuhannet kuulee
jos et tunne mua, nii mä en kirjottanu tät sulle

Ystävä sua tarvitaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan
Ystävä, sut muistetaan
Ei yksin pärjää kukaan kuitenkaan

Ja mulle joka kortti täs pakas on rakas
En pyydä frendeilt mitään, mitä en ite antas takas
Luottamus ja kunnioitus, niistä lähetää
En pyydä mahottomii, mut en myöskään tyydy vähempää
En kaipaa heikkoo lenkkii, mun ketju on pisin
Vatii taitoo taipuu, mut taittujat on vaarallisii
Paine murtaa paljon, mut tosi frendit kestää
Ja ite aijon kestää''

-Elastinen-ystävä-

Piiku, Niko ja Mikko.

Te ootte opettanu mitä se merkitsee kun on oikeesti ystäviä.

Vaikka joskus kävis niin, että mä en tulis teitä juurikaan enää näkemään, niin haluan vaan, että tiedätte sen miten tärkeitä te mulle ootte. Saan olla paljosta onnellinen ja kiitollinen.

Mulla ei oo koskaan kai ollut oikeeta ystävää, koska ne kaikki on jääny jonnekin matkan varrelle, etenkin sillon, kun tutustuin Ariin, ja aloin pyörimään Loimaalla. Sillon nekin mitä oli jäi Humppilaan, omaa tyhmyyttäni osittainhan se oli. Niistä ihmisistä on tullut kavereita ja tuttuja. Toivottavasti teistä ei ikinä tule.

Aina oon ollut sen verran kovapää, että itelleni sanon, että en mä tarvii ketään ikuisesti, mä pärjään aina yksin, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu niin, että mä en pärjäis ilman teitä. Kaikki ne yhteiset muistot on liian suuria.

Ne muistot niistä kaikista ja monista kahvireissusta, tampereen reissuista. Ja se uusvuosi oli yks parhaista. Leikitäänkö piilosta?

Joskus kai yhden on vaan tiputtava joukosta pois, ei sille voi mitään. Helppoa se ei ikinä oo.
Mutta kukaan ei mun muistoja voi viedä pois, ne on ja pysyy.


''Jotkut vanhat frendit baareis silloin tällöin moikkaa, harvat saattaa tarjoo huikkaa, toiset
pyytää senkin kuittaa. Mut oikeet frendit, niit ei rahallakaan saa. Ne
on ja pysyy, ois aika alkaa tajuumaan.''

-@junkmail-karu totuus-

''Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista

On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin
Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin
Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan
Taas voittajalle kruunu ojennetaan''

-Apulanta-odotus-

''Joten jos näät mut yksin kävelemässä, katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...''

-@junkmail-tuuli kääntyy-

Ilman teitä mä en oo yhtään mitään.

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

Tän ei ole tarkotus loukata ketään muuta ihanaa ihmistä, jota tässä ei mainita. Näitä ihmisiä vaan näen päivittäin, ja jotenkin niiden kanssa sillon kasvaa enemmän yhteen. Toivottavasti kukaan tästä ei jo loukkaantunut.

Marika, oot aina myös rakas mulle.
Ja Hilkka, en ole unohtanu.

<3

Siitä on nyt kutakuinkin vuosi, kun alotin työt koulunkäyntiavustajana Kosken seudun yläasteella. Ihme kyllä, tuntuu, että se olis ollut ihan äsken. En ehtinyt olla siellä kuitenkaan töissä kun tammikuun alkuun asti, mutta ne kuukaudet on vieläkin yhdet mun elämäni tärkeimmistä.

Sinä päivänä kun Leena Tirkkonen, koulun silloinen rehtori, soitti mulle en tiennyt mihin mä ryhtyisin, ja olin hiukan epäilevällä kannalla koko homman kanssa, koska mulla ei ollut kokemusta kyseisestä työstä millään lailla, mutta Leena kannusti niin kovin, että lupauduin lähtemään kokeilemaan, kyllä mua autettais.

Moni opettaja otti mut siipiensä suojaan, auttoi, neuvoi, kannusti ja kuunteli. Ja ei mennyt montaakaan päivää, kun mä olin ihan myyty siihen työhön, henkilökuntaan, ja oppilaisiin, joiden takia mä siellä olin. Päivä päivältä tutustuin enemmän ja enemmän niihin ihmisiin siellä.

Työn piti olla vaan sijaisuus, noin kaks kuukautta, mikä sopikin mulle ihan hyvin, koska odotin tietoa kouluun pääsystä. Kuitenkin aika ajoin mun korviini kantautui pieniä juttuja siitä,että se työ ei jäis pelkkään sijaisuuteen, vaan saisin jatkaa pidempään, mutta varmaa tietoa kukaan ei osannut antaa. Mielelläni mä jatkanut oisin.

Sitten tuli se keskiviikko kun tulin kotiin töistä. Oli jo tammikuun alkua, ja olin unohtanut koko kouluun pääsyn jo. Posti oli kuitenkin tuonut mulle ison kirjeen Turun ammattikorkeakoulusta, ja sisällä oli ilmoitus siitä,että olin päässyt varasijalta sisälle. Sillon mä itkin niin paljon etten muista koska olisin niin itkenyt. Kai siinä pitäis olla,että pääsi kouluun, mutta sinä hetkenä mun maailma heitti ihan ympäri. Mä olin kiintynyt liikaa työhön, mutta tottakai mä halusin kouluunkin.

En tiedä vieläkään oliko se hyvä vai huono asia, että siitä keskiviikosta jolloin kirjeen sain, oli koulun alkuun vain muutama päivä, koulu alkaisi seuraavana maanantaina. Torstaina menin töihin, ja pohdin asiaa monen eri opettajan kanssa, ja lopulta silä tuella minkä heiltä sain, päätin ottaa paikan vastaan. Oli se kuitenkin ainutkertanen mahdollisuus.

Perjantai oli mun viimenen työpäivä. Toisaalta se tuli niin äkkiä,että en ehtinyt edes koko asiaa ymmärtämään. Se päivä sujui kuten mikä tahansa muukin päivä. Ainoona erona vaan se,että kellon tullessa kolme, mä jätin avaimeni pois siitä vieterinauhasta. Vieläkin se nauha on mulla säästössä. Leena halas mua, ja kiitti. Sanoi, että niin mielellään hän mut siellä olis pitäny, ja mitä muutakaan mä siihen oisin voinut vastata, kun että miten mielelläni mä oisinkaan jäänyt..

Mä suljin opettajan huoneen oven viimestä kertaa, se oli aika haikeeta. Matkalla kun kävelen ulos päin tuli kaks oppilasta (en mainitse nimiä tässä, mutta ehkä muistatte vielä:) mua vastaan, jotka pyysivät avaimia. Enhän mä voinut sanoa muuta kun,että ei mulla enää ole. Ja sillon te kaks just yllätitte mut täysin, molemmat teistä sanoi kiitos. En tiedä oliko se vaan kaunis ele, vai miten, mutta se jäi mun sydämeen. Koko automatkan kyyneleet valu silmistä. Se on ihmeellinen asia, että miten sitä kiintyy joihinkin ihmisiin niin paljon niin pienessä ajassa.

Paljon jäi kesken, paljon jäi sanomatta.

Ne muutama kuukausi opetti mulle itselle paljon, siitä miten kannattaa ottaa rohkeesti uus haaste vastaan, eikä pelätä epäonnistumista. Mulle jäi niin loistavia muistoja tosta ajasta, hyviä etenkin. :> Siihen aikaan mahtui paljon naurua, mutta joskus itkuakin. Ja jokainen teistä, joka tietää mistä puhun, ehkä muistaa ne myös. Vielä näin lähes vuoden poissaolon jälkeen sydäntä lämmittää se,että ette te oo unohtanu :) Välillä aina tipahtelee kommentteja, että mitä sulle kuuluu nyt. Ja muutamaa jopa täälläkin päin näkyy. Muistakaa se, niinkun monelle oon yrittänyt sanoa, että mitä vaan vieläkin tulee, ottakaa yhteyttä. :) On ne sit vaikka matikan laskut, tai jotain muuta. Aina on aikaa sen verran. KIITOS. <3

"älä stressaa, vaa ota lungisti,
paskaa puhuu vaa ne joit
vituttaa olla huonompi,
asiat juorujen kierrossa muuttuvat,
puhu vaa paskaa, teet musta kuuluisan"

[Asteekki - Teet musta kuuluisan]

http://www.freewebs.com/asteekki/teetmustakuuluisan.htm

A : You like to drink.
B : Everyone wants you.
C : You are really silly.
D : You like to drink.
E : Damn good kisser.
F : You are dead sexy.
G : You never let people tell you what to do.
H : You have a very good personality and looks.
I : You Are Great in bed.
J : People Adore YOU!
K : You're wild and crazy.
L : Everyone loves you.
M : best kisser ever.
N : You like to drink.
O : Awesome kisser.
P : You are popular with all types of people.
Q : You are a hypocrite.
R : Fuckin crazy.
S : Easy to fall in love with.
T : You're loyal to those you love.
U : You really like to chill.
V : You are not judgmental.
W : You are very broad minded.
X : You never let people tell you what to do.
Y : Best g/f b/f anyone could ever ask for.
Z : Always ready

ANNA: You like to drink. You like to drink. You like to drink. You like to drink. O_o

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?

JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ..

JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITETTAVASTI PERSEESTÄ..

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.

Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.

Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: ”eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

(Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttää moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi. Copyright 1999 J. Ellis)

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-