IRC-Galleria

Isä poikkesi poikansa huoneessa. Hän hämmästyi, kun huomasi sängyn olevansijattu ja
kaikkien tavaroiden olevan siististi paikoillaan. Sitten
hän huomasi kirjekuoren pojan tyynyllä. Sen päälle oli
kirjoitettu siistilläkäsialalla "Isälle". Pahoin
ennakkoaavistuksin hän avasi kuoren ja alkoi lukea:

Rakas isä,
Kirjoitan tätä suurella katumuksella ja surulla. Jouduin
karkaamaan naimisiin uuden tyttöystäväni kanssa välttääkseni
suuren murhenäytelmän sinun ja äidin kanssa.

Leena on suuri intohimoni, ja hän on aivan ihana. Tiedän että te ette
olisi hyväksyneet häntä kaikkien lävistysten, tatuointien ja
tiukkojen prätkävaatteiden takia, ja koska hän on niin paljon
vanhempi kuin minä.

Mutta tämä ei tapahtunut ainoastaan intohimon vuoksi vaan myös siksi ettähän on raskaana.Leena sanoo, että meistä tulee tosi onnellisia.

Hänellä on pieni asuntovaunu metsässä ja läjäpäin polttopuita, tarpeeksi koko talveksi.Meillä
on yhteinen unelma saada vielä paljon lisää lapsia.

Leena on avannut silmäni kohtaamaan todellisuuden, että marihuana
ei todellakaan vahingoita ketään. Me kasvatamme sitä ja käytämme
sitä kauppatavarana saadaksemme muilta kommuunimme ihmisiltä
ruokaa ja niin paljon kokaiinia ja ekstasia kuin haluamme.Me
rukoilemme, että tiedemiehet vihdoin keksisivät lääkkeen
AIDSiin, jotta Leena parantuisi. Hän on ansainnut sen.

Älä huolehdi isä, minä olen nyt jo16-vuotias ja tiedän kyllä miten
huolehtia itsestäni. Tietysti tulen joskus takaisin, ainakin
vierailemaan luonanne, jotta opitte tuntemaan
kaikki lapsenlapsenne.

Poikasi, Ville

P.S.
Isä, mikään ylläolevasta
ei ole totta. Olen Tommin luona.
Halusin vain muistuttaa, että
elämässä on pahempiakin asioita kuin
koulutodistus, joka on
kirjoituspöytäni laatikossa. Rakastan teitä.
Ilmoittele milloin
minun on taas turvallista tulla kotiin.

Nousuvettä odotettavissa,mursu on rantautunut Hyvinkäälle.

Mikä saa sut joka päivä kuudelta aamulla ylös?
Juoksemaan kylmään yöhön, että kerkeet tylsään työhös.
Elämä on testi josta ei selvii yksi ainutkaan,
se testaa sun sydäntä, ja siihen sä et voi vaikuttaa.
Pitää vaan hyväksyä, että joku päivä se pysähtyy,
ja nauttiminen elämiselle ainoo hyvä syy.
Ryhmät syntyy, tyhmät kysyy, heikot tarvii apuu,
kaatuu katuun, kaikki katuu joskus, ja haluu takas alkuun.
Kun muilla on tutkielmia, mulla on muistelmia ja mustelmia,
toinen toistaa mustempia, mun vihkossa musteella kiinni.
Upeit tunnelmia, kun sulla on tutkintoja,
koska tää ei oo TV, etkä sä saa hidatettuja uusintoja,
ja vaikka tuskin ojasta löytyy, sitä mitä mä kaipaan,
niin sen eteen mitä sulla on, mä en jaksa nähdä vaivaa.
Mun laivaa ohjaa aallot ja kun joskus daivaan pohjaan,
mua ei ainakaa vaivaa koskaa et oisin tuhlannut aikaa roskaan.

Taistelua pahaa oloa vastaan, loppuu asti.
Opi lukemaan karttaa oikein, ja se ei venaa vikalla rastilla.
Tää on sitä mikä saa tarttumaan aseeseen,
tää on sitä mikä saa tottumaan vaikeeseen.
Niin kauan kun eletään, tiedetään miten pelätä,
meillä on tehtävä, vaikoillaan ja tietoja kerätään.
Joka ikinen ottaa faittia omassa kehässään,
eikä turhaks jää salee se ihan vika eräkään.
Huonoja ja hyvijä, ei valintoja kai ole vääriä,
huonoista fiilis, ettei elämä ole hääviä.
Joskus vitutus on sitä, että haluut vaan sääliä,
joskus kidutus on sitä, että luulet kuulevas ääniä,
mutta ihminen pelkää eniten sitä mitä ei nää,
tsekkaa palo-ovet, älä jätä selkää vasten seinää.
Jossain vaiheessa oppii, kun tarpeeksi aikaa kämmää,
koska loppuen lopuksi sydämeen mahtuu vaan yksi ämmä.

Jengi kääntää sydämelle selän, pelkää elää,
pelkää ettei ne koskaan saa mitään eikä ketään.
Herää päästäkseen nukkumaan,
päästää unelmat hukkumaan liian pieneen tiimalasiin, jossa juoksee turhuutta.
Paniikissa kun juopot, just ennen baarin sulkemista,
kun sä olet duunissa tai pulpetissa, mä jatkan kulkemista.
Taas Alkon kassalla mietin onko maapallo vaan valkokangas,
mutta mitä ikinä tulikaan tehtyä, sä teit parhaasi.

- Ne ihmettelee, miks mä nauran aina
Kato, meillä päin ei itketä lauantaina
Mä nauran, vaikka ei nii naurattaiskaan
Viimelauantaista on taas kauan aikaa
Tukka hyvin, näkyyks kello?
Mä oon vieläkin leija, ei pääty lento
Mä meinaan jatkaa, en oo feidaamassa
ja meinaan kaataa ku oisin keilaamassa -

Silloin, kun olin vielä pieni,
haaveilin sinusta. Omasta koirasta.

Kun kasvoin, sinut sain.
Omakseni.
Sinä jaksoit katsella,
kun murrosiän tuulimyllyjä vastaan taistelin.
Et arvostellut, et hetkeäkään.
Olit vain rinnallani.
Joskus ehkä huokauksieni hetkellä,
huokasit kanssani ja heilautit kättäni tassullasi.
Mutta ymmärtäen.

Koitti sekin aika, kun muutin kotoa pois.
Pois luotasi. Olin kasvanut aikuiseksi.
Joka kerta kotiini tullessani
otit minut suurella ilolla vastaan.

Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran, sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.

En koskaan pelännyt viimeistä iltaa kanssasi,
vaan ensimmäistä aamua ilman sinua.

Revin siipeni irti jo aikoja sitten,
päätin, että jatkan matkaa enkä itke.
Oma reitti omat kuviot ja oma mielikuvitus,
ja oman pääni sisäl jatkuu aina sama vitutus.
Ei elämä saa loppuu vaikka siivet palais tuhkaksi..

Mä lensin liian matalalla, sokaistuin valomainoksiin.
Törmäsin tiiliseinään, ota hieman rautalankaa
ja sido siipeni kii..

Ei saa surettaa
Mennään puistoon keinumaan
Maailma muuttuu kauniimmaksi niin
Kun se on meidän

Maija Vilkkumaa - Ei saa surettaa

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

Tänne me jäätiin sun kanssasi
Lapsiksi vain haaveineen
Virheet nuo toistamaan
Menneisyytemme hautaamaan valheineen

Kanssasi sun kahdestaan
Ikuisesti keinumaan
Lähiön lapsiksi vaan
Muistoihimme hukkumaan

Järjestyshäiriö - Lähiön lapset

Onko parempi antaa olla, kuin yrittää ottaa
Kiinni kaikista niistä kuvista, jotka ohitse virtaa?
Ne parantaa, mut nälkää kasvattaa

Kaukana siltä reitiltä
Jolle lähdettiin valo silmissä
Joku muutti sen
Vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Naamiot on meitä varten
Joilla on sellaiset arvet, joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa

Helppoa oli kääntää pää kohti kaikkea, mikä vaan kiiltää
Kaiken jälkeenkin vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle

Pala siitä mistä meidät luotiin
Painaa enemmän kuin oli tottakaan
Pelottavinta kun silmät aukaistaan

Pala siitä joka oli taivas
Tarkoitettu meidät vielä täyttämään
Painaa enemmän kuin jaksamme kantaa

Tärkeintä jos on lähteä,
Niin sitä ainakin on tehty.
Enemmän kuin voin uskoa,
On näkökentän taakse jäänyt,
Muttei naulat jalkojen alta.

Yli kaiken olen tuntenut
Sen, mitä on kun kaatuu rauha.
Häpeästä rakennettuna
Ei se voinut kestää kauaa.
Vaikee katsoo silmiin itseään.

Luulin, et ottaisi juomansa se,
Mistä tullut on silmien eteen side.
Vaikka voitettiin jo kertaalleen,
Se on noussutkin taas paikalle.

Tämä kaivo on pimeä kaivo,
Odottaa aina ammollaan.
Ei itku, ei palava raivo
Auta irti otteestaan.

Pahemmalta pelastettuna
On hyvä painaa huulet maahan.
Elämältä suodatettuna
Viimeinkin löytää paikan.
Ei enää koskaan takaisin.
Vannonut, rikkonut, vannonut taas,
Ja vannon uudestaan.

Tämä kaivo on pimeä kaivo,
Odottaa aina ammollaan.
Ei itku, ei palava raivo
Auta irti otteestaan.

Ei auta irti otteestaan

Eksyttiinhän me,
Eikä tahallamme
Tultu taas tänne,
Mistä kerran jo selvittiin.
En voi uskookaan, miten voidaan olla
Yksinkertaisesti
Näin helvetin tyhmiä.

Selvittiin jo kertaalleen,
Palattiin rikospaikalle.

Tämä kaivo on pimeä kaivo,
Odottaa aina ammollaan.
Ei itku, ei palava raivo
Auta irti otteestaan.

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa