"Oli kauan aikaa sitten kaksi tutkimusmatkailijaa, jotka yllättäen huomasivat viidakon keskellä aukean paikan. Aukealla paikalla kasvoi paljon tuoksuvia kukkia, hyviä hedelmiä, mutta oli myös paljon rikkaruohoja. Aikansa ihasteltuaan, toinen tutkimusmatkailijoista sanoo: "Joku puutarhuri varmasti hoitaa tätä paikkaa." Toinen ei ole samaa mieltä: "Keskellä viidakkoa? Ei täällä mitään puutarhuria ole."
He alkavat etsimään jälkiä puutarhurista. Eivät löydä. He pystyttävät telttansa ja rupeavat vahtimaan. Mitään ei näy eikä kuulu. "Ehkä se on näkymätön?" He pystyttävät yhdessä piikkilanka-aidan ja kytkevät siihen sähkövirran. He hankkivat vahtikoiria. Mutta mistään ei kuulu kiljaisuja, jotka paljastaisivat sisään tunkeutujan saaneen sähköiskun. Aitauksen lanka ei notku näkymättömän kiipeilijän painosta. Vainukoirat ovat ihan hiljaa.
Mutta uskova ei lannistu. "Kyllä täällä varmasti on puutarhuri; näkymätön, käsin koskettamaton, sähköiskuja tuntematon, hajuton ja äänetön tarhuri, joka käy salaa hoitamassa puutarhaansa, jota hän rakastaa."
Lopulta skeptikko kysyy tuskastuneena: "Mitä sinun alkuperäisestä väitteestäsi oikeastaan on jäljellä? Miten se, jota kutsut näkymättömäksi, koskettamattomaksi, ikuisesti saavuttamattomaksi tarhuriksi, eroaa kuvitellusta tarhurista tai edes tarhurista, jota ei ensinnäkään ole edes olemassa!?"