IRC-Galleria

Sä luulet että on tarkoitettu
ettet onnea kohtaa
tai taivaan tähtiin on kirjoitettu
kenen luokse tie johtaa
miten saisin sinut uskomaan
kaikki muuttuu vielä parempaan

Olen lähelläsi
silloin kun et minua nää
olen lähelläsi
vaikka kaikki muu häviää
anna tunteen viedä vaan
opit kyllä luottamaan
olen lähelläsi
en anna maailman satuttaa

Jokaista joskus on haavoitettu
sitä elämä toistaa
jokainen kolhu on parannettu
haavat huominen poistaa
joka päivä täytyy uskaltaa
jotta voisi murheet unohtaa

Kun tiedät kaiken päälle kaatuvan
sen hetken toivon sinun muistavan
minut todempana kuin ketään

Olen lähelläsi...


- Juha Metsäperä -


http://www.youtube.com/watch?v=Z1tAihCHqrU

Olispa elämä ku laulu...

Tai onhan se...

Välillä mennään duurissa...

Ja sit taas mollissa...

Ja välil niit mennää vähä sekasi...

yhjä vuotees vierelläin
muistuttaa näin jälkeenpäin:
Sä mennyt oot ja tuskin taas
sua vierellein mä saan.

Sä menit toiseen vuoteeseen,
ja aloit kaiken uudelleen.
Vaikka tiesitkin sen koskevan
ja lopunkin murtavan.

Minne kulkisin?
Nyt tiedä en, kuinka eteenpäin mä jatkaisin.
Kun tuulinen on päivä tää
ei vieläkään pois sula jää.

Sä menit toiseen vuoteeseen,
ja aloit kaiken uudelleen.
Vaikka tiesitkin sen koskevan
ja lopunkin murtavan.

Minne kulkisin?
Nyt tiedä en, kuinka eteenpäin mä jatkaisin.
Kun tuulinen on päivä tää,
ei vieläkään pois sula jää.

Kuitenkin taas aikanaan
omat jalkani mua kannattaa.
KUn jaksaisin vain yrittää
ja nostaa taas pystyyn pään.

- Kaseva -

Hyvästi jää, jo kyynelet tuuli kuivaa
Ikävä tää, meitä kahta saa yhdistää
Koskaan jäähyväisiin ei totu, ne sivuutetaan
Maailma niin, houkuttelee sua kutsullaan

kertosäe:
On sama kuinka kauas meet, sä tulet vielä kaiken huomaamaan
Kun retkesi tuon loppuun teet, käännyt takaisin, mun luo
On sama kuinka kaus meet, vain kivenheitto on mun sydämeen
Sen saanut oot sä paikoiltaan, me yhteen kuulutaan

Kuvasi saa, se jossa me kahden ollaan,
muistuttamaan, mua sinusta myöhemmin
Pitkiin suudelmiin, ei meillä oo liioin aikaa
Tunnen mä niin, tämä kaikki järjestyy

kertosäe

Vaikka tuulet vastaan puhaltaa,
ei etäisyys voi meitä erottaa
Kaikki kai kääntyy parempaan

kertosäe

On sama kuinka kaus meet

- Annika Eklund -


http://www.youtube.com/watch?v=rlQnt_KXrAw

Maailmani kaikin tutuin varjoin/
kulunein paikoin, kulunein kasvoin.
Kiinni kamppailuissaan vasten tahdoin/
ei pääsyä pois, pääsyä pois.
Kyyneleitten kaiku lipuu laseissaan/
ei vapautta valintaan, vapautta valintaan.
Sulje silmäni ne kirvelee kivustaan/
ei huomista lainkaan, huomista lainkaan.


Ja vaikka sitä suren, myös osaan hymyillä/
loppuni on unelmani, joka lopun hyvittää.
koska vaikea on kestää, en osaa selittää/
se oravanpyörä
on hyvin, hyvin...
Järjetön...Järjetön...


Lapset odottaa, jos onnensa muuttuu/
hyvää syntymäpäivää, syntymäpäivää.
Saavat kokea kuin oikeast kuuluu/
istuu ja ymmärtää, istuu ja ymmärtää.
kouluun mennessäni syvästi hermostuin/
kukaan ei tunne mua, kukaan ei tunne mua.
päivää opettaja tarjoa opetus/
tuijota suoraan, tuijota suoraan.


Ja vaikka vielä suren, myös osaan hymyillä/
loppuni on unelmani, joka lopun hyvittää.
koska vaikea on kestää, en osaa selittää/
se oravanpyörä
on hyvin, hyvin...
Järjetön... Järjetön...
Niin kylmä ja järjetön...
Järjetön.


- M.S. -

Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
mutta paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaa
nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva
ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa
vaikka jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa

Musiikki yksin soi
mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Toisista pääsee irti
joihinkin jää roikkumaan
ja sitten on vielä ne tyypit
joista tulee sulle naru kaulaan

Mut mä uskon että jokainen kerran kohtaa
jonkun jonka radalle tähtes johtaa
mut mihin ne joutuu jotka oppaan menettää

Musiikki yksin soi
mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
Nyt elämä luisuu pois
enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
Jokainen tunti syö sitä pois

Musiikki yksin soi
mä en tahdo mennä enään sitä kuulemaan
nyt elämä luisuu pois
enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan

Musiikki yksin soi
tyhjä huone tekee kunniaa kaiullaan
nyt elämä luisuu pois
enkä mä saa siitä virtaa katkeemaan
jokainen tunti syö sitä pois

- Irina - Vahva.

Rakastunut nuori

Eräänä kauniina aurinkoisena päivänä, vai olikohan se niin hyvä kuin muistan.
Saattoi silloin sataakkin, en muista, muttä se ei ole niin olennainen asia.
Siirrytään ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin tapasin hänet, hänet jonka kasvoja
tai olemusta en tule unohtamaan koskaan.
Sinisilmäisesti uskoin, että suuri rakkaus mitä minä tunsin olisi muuttanut kaiken.
Tai eihän minulla voi olla tätä tunnetta, jos se ei olisi aiheellista, eli totta kai hän
rakastaa myös minua yhtä paljon.

Eräänä aamuna päätin, että hänen on saatava tietää. Ehkä olin väärässä,
olisi pitänyt olla hiljaa. En tiennyt mitä halusin, mutta nyt hän tietää.
Ajattelin, että ehkä on helpompaa, kun hän tietää. Mutta olin väärässä.
Nyt ajatuksissa pyörii vain ajatukset siitä mitä hän ajattelee minusta,
vihaako hän minua, onko minulla enään mitään mahdollisuutta.
Kauhea tunteiden aallokko sisälläni myllersi sisälläni, samalla maailman
kauhein asia, samalla ihanin.

En kadu, että kerroin hänelle. Nyt hän ainakin tietää. Ei ole salattavaa.
Ehkä en ole menettänyt häntä. Ehkä voimme silti olla edes kaverit.
Ehkä ei olisi pitänytkään kertoa mitään, mutta tehty mikä tehty.

En tiedä, halusinko edes kertoa hänelle, mutta sydämessäni tunsin, että
minun oli pakko, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään.

Jos hän hyväksyisi sen, asiat olisi paremmin. Itse hyväksyin sen tosiasian,
vaikka menihän siihen aikaa. Ehkä en vieläkään tiedä mitä haluan.
Olen tainnut rakastua.


Tämä kertomus perustuu faktaan, jossa kertoja luulee olevansa jotain, eli fiktiota.

______________________________________________________________

Kyllä opettaja pisti paljon kysymys merkkei, mut 7½ tuli.

Rakastuneen lehden kääntäjä

Oli syksyinen ilta, kaupunkgissa, jossa oli koko päivän paistanut aurinko,
satoi hiljalleen, yhä voimistuen, jättiläismäisiä sadepisaroita, kyyneleitä.
Niiden kiivas tanssi vasten maata lohdutti kolhiintunutta sydäntäni, joka
runnoutui kahden seinän välissä halutessaan tuoda julki sanottavansa.
Kuljin pitkin bulevardia kohti rantaa, missä aurinko painui mailleen.
Havahduin saavuttuani rannanhiekalle ja mielessä vain se, miten vedän
ongelmia puoleeni kuin magneetti, miettien miten oikeastaan taas päädyin
tänne, rantaan, yksin...
Miettien, miten todellisuus on vain kaukainen muisto tästä hetkestä.
Seuranain vain muisto ajasta jolloin sain tuntea rakkautta, suurta rakkautta
jonka nimeen tekee suuria tekoja.

Miksi nyt tuntuu kuin se kaikki olisi merkityksetöntä.

Mutta joskus rakkaus on niin suuri, että ainoa tapa rakastaa,
on päästää toinen vapaaksi, jotta hän on onnellinen. Syvällä sisimmässäni
tiedän, että olen onnellinen. Miksi se on niin usein vaikea tunnustaa itselleen.
Paljon kysymyksiä jäi kysymättä, paljon vastauksia jäi kuulematta, mutta
sitä tunnetta en unohda koskaan.
Nyt istun tässä, yksin sateessa.

Saan huomata sade pisaroiden lohdullisen tanssin tuovan ilon.
En ole yksin, sillä samaisessa sateessa on toinen yksin,
ei enää yksin, vaan kaksin. Nyt, Aina ja Ikuisesti.

Mikä laulu kertoo "Miten onnen saa kestämään..."