IRC-Galleria

Mä oon niin väsy kuin vaan ihminen voi olla... koko viikko on ollu ihan hillitöntä stressaamista ja paikasta toiseen juoksemista. mä en pidä siitä että on koko ajan ihan helvetillinen kiire. miljoona asiaa pitäny hoitaa ja jääny hoitamatta, osa onneksi hoidettuna... helpottaa edes vähän. Ja kaiken huipuksi tänään oli mummin hautajaiset, hyvin pienimuotoiset ja kauniit. varmasti semmoiset mummi olisi halunnutkin. vaikka nuo kirkolliset menot ei ole niin kovin iso osa elämääni, mutta kiitos ihanalle naispapille joka hoiti siunauksen. En tiedä onko tämä seuraava kommentti kovin sovelias tämän teksin seuraksi, mutta tulee kuitenkin... kiitos eritoten kahdelle itsekeskeiselle idiootti tädilleni jotka jättivät tämän tilaisuuden väliin... tokihan se on ihan yhden tekevää jos oma äiti kuolee... en pysty ymmärtämään, ja ehkä minun ei tarvitsekaan. kuhan ei tarvitse näitä kahta järjenjättiläistä nähdä enää ikimaailmassa... tervetuloa vaan tonkimaan omaa osuuttanne mummin omaisuudesta mitä olen lähes kolme vuotta säilyttänyt vintillä... ehkä ehdin vielä alman opettaa käskystä käymään kiinni... joten sitä päivää jään odottamaan... hieman pistää vihaksi!!!!
vielä olisi pakkausprojekti edessä matkalaukku on maannut viikon makkarin lattialla, ilmeisesti luulen sen täyttyvän oikeista tavaroista ajatuksen voimalla... ehkä pitäisi myös tehdä jotain... fiilis on hieman lässähtänyt! huomisen kun vielä jaksaisi skarpata ja sais kaiken kuntoon... perseeni kun saan ahdettua lentokoneen jakkaraan, hengähdän helpotuksesta ja jätän kaikki huolet ja murheet odottamaan lentokentän sokkeloihin...jos vaikka viikon päästä olisivat perkeleet eksyneet....
tää mimmi lähtee ny hommiin!!!