Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tabutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas ja illal alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
mikä mus on vikana? "sitä saa mitä tilaa".
Ehkä ne on oikeessa,katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikeen vai, oonko mä poikeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kela varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa,oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
katon lumisadet vaikka.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.
"Nouse jo ylös" ei pysty.
"Oot sä menos duuniin?" ei pysty.
"Siivoisit joskus" ei pysty.
"Mee käymään lääkäris" ei pysty.
"Hanki joku harrastus" ei pysty.
"Nauttisit elämästä" ei pysty.
"Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty.
"No tekisit ees jotain" ei pysty.
Kiitos kullat että jaksatte mua <3