Olo on niin kamala...henkisesti ja fyysisesti..Miten voi näin pienen elämä olla jo näin vaikeaa. Miksi vaikeutan sitä vielä itse? Tunteet on hakattu, itkut tukahdutettu, raivo teljetty ja ilo kahlittu sinuun. Aina välillä tuntuu jo siltä että kyllä tästä vielä jotain tulee, mutta sitten teen taas virheen ja katson ympärilleni, kaikki muistuttaa sinusta..valokuva,video,tv-ohjelma jota katsoimme, pelikortit joilla pelasimme, samanmerkkinen auto kuin omasi, laulu jos toinenkin (Linkin Park - In The End), nimesi ensimmäinen kirjain paperilla, kaikki tavarani...mitään noista en voi hävittää, koska kaikki hyvä mitä sinusta muistan, häviäisi...en halua unohtaa sinua, mutta haluan unohtaa kuinka olin ainoasi, kuinka puhuimme lapsista, tulevaisuudesta..kuinka sanoit että tulet rakastamaan minua aina. Mikä elämä se sellainen on, jos sua en mä enää nää...? On liikaa ajateltavaa ja sydämeni ei saa enää lyötyä..ahdistaa ja tunnen kuinka sydämeni pumppaa verta vielä viimeisillä voimillaan..
Tiedän että et tunteillesi voi mitään ja kestän sen, mutta en kestä jos en sua enää koskaan nää..olet tärkeä ihminen minulle! <3
"Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja
sun äänellä jäi soimaan
uhkaus siitä
että yksin en selviä
jäi paljon
jäi kaikkea hyvää
se ruma tekee siitä vähemmän
näkyvää
ehkä kuolen ikävään
mutten kuole siihen että
tähän jään"