Mä tarvitsen sellaisen sopivan hullun rinnalleni, mitä vaikeampi ja hankalampi persoona sen kiehtovampi. Sillä pitää olla sopivasti räjähtävää temperamenttia, koska nahistelu on kivaa ja ilma pysyy puhtaana. Silti pitää olla myös sellainen hievahtamaton kallio, jotta pystyy kestämään mun myrskyämistä ja tyrskyämistä; kun mä heittelen astioita niin sen pitää olla ottamassa koppeja.
Oon ollu liian kauan yksin..pää menee sekaisin jo pienestä kosketuksesta. Ikävä valtaa ja tekee edelleen mieli palata entiseen, mikä on mahdotonta, mutta silloin iso osa asioista oli hyvin. Miksi en osaa olla yksin, miksi se sattuu niin helvetin paljon?
Illalla tyhjään asuntoon tulo on musertavaa, maata paikoillaan ja miettiä mikä vika minussa on kun en ole löytänyt omaani. Tiedän että luonteeni on melko ailahtelevainen, mutta ystäväni kestävät. Onneksi...
Olen vielä nuori, mutta kokenut jo paljon elämässä. Haluan miehen, jonka kainaloon paeta pahaa oloa, jonka kanssa jakaa hyvät ja kauniit päivät.
En kestä enää kipua, se turruttaa...osaanko vielä rakastaa?
Uusimmat blogimerkinnät
- <3 28.09.
- [Ei aihetta] 22.02.
- <3 20.02.
- [Ei aihetta] 20.02.
- niin joo 07.02.
- Viikko mikälie... 01.02.
- Siis vittu mitkä bileet :DDD 31.01.
- jooooo... 30.01.
- MATT DAMON! 24.01.
- [Ei aihetta] 22.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (22)
- ▶ 2008 (252)
-
▼
2007 (407)
- ▶ joulukuu 2007 (12)
- ▶ marraskuu 2007 (18)
- ▶ lokakuu 2007 (51)
- ▶ syyskuu 2007 (57)
- ▶ elokuu 2007 (66)
- ▶ heinäkuu 2007 (41)
- ▶ kesäkuu 2007 (41)
- ▶ toukokuu 2007 (38)
- ▶ huhtikuu 2007 (26)
- ▶ maaliskuu 2007 (17)
- ▶ helmikuu 2007 (22)
- ▶ tammikuu 2007 (18)
- ▶ 2006 (166)