Olin ystävä vain,
kovasti sun seuraa hain,
erään kerran päätin sua lähestyy.
Pidin pokkani niin,
sanoin että tarvittiin sua kirjastossa,
tää on hyvä syy.
Silmiisi katson ja kuiskaan,
mä kysymyksen yhden pienen,
sä hymyilet ja sanot:
Tavataan katellaan.
Tahdon kuulla totuuden,
huolitko mun rakkauden,
saalistan vastaustas vaikka aamuun uuteen,
en voi mennä kotiinkaan,
siellä masentaa kun saan,
kuulla kun meidän aika haihtuu tyhjyyteen.