Hämärä ääntelyä ja kuulonalenemaa. Olen viime aikoina ollut tavallista enemmän ulkona. Päivät ovat olleet todella kylmiä, enkä voi olla vastustamasta, koska rakastan luntaa.
Illallaa kun luntaa sataamiljoona määrinn ja vesipullot jäätyvät pakkasesta voi ärsyttää monia, mutta itse olen kuinomassaa valtakunnassani.
Kävin ulkona useiksi tunniksi ja heti seuraavana aamuna: kuulonalenemaa. Se on ärsyttävintä mitä voi tapahtua kun kuulo keinuu, paranee ja huononee on, että myös tunteeni aaltoilevat draama kunigattaren tavoin. Sama kuin söisi omenaa ja appelsiinia, eikä vieläkään osaisi päättää kumpaa haluaa.
Mutta, sitten aloin ajatella päiviä, jolloin oli näitä viimeksi. Vastaukseni: Se päivä siellä menneisyydessä kun ulkona satoi ja viivyin ulkona kunnes vilustuin ja seurauksena kuulo aleni.
Alan tässä epäillä, että korvani on todella kylmyydenherkkä. Korvissa viuhoo kun olen pienessäkin pakkasessa, hitto vaikka kesällä.
Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet oireettomia ja heti kun talvi iski, päätä alkoi heikottaa ja kuulo teki kepposet. Onkohan kyseessä muodostunut traditio vai pelkkä väliaikainen tapahtuma.
Jos tämä on jatkuva ketju, niin tapahtumat ovat joko psykologisia tai ihan fyysisiä ja sille olisi hyvä kelvollinen syy. Joko psykologinen sairaus tai sitten olen löytänyt korvastani tärkeän oireiden aiheuttajan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Haikutellen Menieerikon päiväkirjaa 21.06.
- Menieerikon päiväkirja 30.05.
- Menieerikon päiväkirja 14.05.
- Menieerikon päiväkirja 01.05.
- Menieerikon päiväkirja 19.04.
- Menieerikon päiväkirja 16.04.
- Menieerikon päiväkirja 05.02.
- Menieerikon päiväkirja 24.01.
- Menieerikon päiväkirja 07.01.
- Menieerikon päiväkirja 23.12.