uuu...jouduin sitten tänään nassut vastakkain luontoemon luoman mustan kyykäärmeksen kanssa..eipä ollut juuri kovin iloinen kohtaaminen omalla kotipihalla,
tällä kertaa lähti onneksi käärmeeltä henki eikä multa tai meien pupulta.
Sivulliseksi uhriksi tosin joutui pieni ja viaton hippihiiri, jonka käärme ehti ensin mettästää ja viedä hengiltä päivälliseksi.
Mut eipä siinä itsen muu auttanut kun etsiä jotain kättä pitempää teräasetta, pistää kumilompsottimet jalkaan ja mettästää käärme hengiltä.
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Pari lapion iskua huti ja pari tais onneksi osua tarkoitettuun kohteeseenkin.
Ja adrenaliinin aalloissa sitä sitten tuli tapettua elämän ensimmäinen käärme.
Ja kyllä pelotti niin perkuleesti tätäkin tyttöä!!!!
Mutta eipä se käärmes enää ainakaan ahdistele tän torpan asukkaita..:D