tai sitten ei...:D
Tais tänään vähän tulla soljettua pyörällä etiäpäin pikkasta kyytiä,
kun kroppa alko rukoileen apua jo viimosten kilometrien aikana...
sellasta se on , kun kerran kesässä päättää kokeilla pyöräilemistä,
noin niin kuin muutenkin kun pelkkien työmatkojen yms. merkeissä..
Mutta saipahan sitä taas kokea, millasta on kun perse on hellänä ja reidet
tuntuu olevan tulessa...ja ylämäkiähän ei talutella meikäläisen sisulla...
ei vaikka henki lähtis..:D semmosta se on, kun on urheilijahullun geenit periytyneet veressä..
Kait tästä vielä huomiseksi tokenee, ettei tartte rollaattoria vuokrata avuksi..
Mutta näissämerkeissä tällä erää, ensi kerralla taas muissa yhtä mukavissa..:) kenties..