IRC-Galleria

Unisin silmin, koulun koneella. Tulipahan eilen taas treenattua pari tuntia, niin että hiki lensi.
Aina silloin kun vie itsensä äärimmilleen, ja löytää rajansa, se raja siirtyy kauemmas, muuttuen abstraktiksi käsitteeksi. On vain fyysinen kipu ja pulssi joka hakkaa 185/min.
Kun sen huomaa, ei ole muuta rajaa kuin elämän mittainen tie oppia lisää.
Mustelmat, niin henkiset kuin fyysisetkin kuuluvat kasvuun ja kehitykseen. En pidä itseäni valmiina, haluan nöyrästi oppia lisää.