IRC-Galleria

Kahden viikon aikana toinen päivä kotona... Jep jep. Reissattu on. Eilen sentään pääsi kuvausten jälkeen uima-altaaseen, ja porealtaaseen=)

Tiikeri kissa kuoli sitten, arvokkaasti, vanhuuteen. Ikää oli yli 16v. Vielä aamulla oli juonut kupista maitoa, mutta iltapäivästä oli jo niin heikkona ettei jaksanut kävellä kuin muutamia metrejä kerrallaan. Kävin hyvästelemässä vanhan herran, ja jätin rauhassa nukkumaan. Ei se jaksanut enää edes kehrätä. Ja alkuillasta saapui viesti, Tiikeri in memoriam.

Kävin hautaamassa vanhan herran, kiviseen maahan, 'Keisari' nimisen kissan viereen.

Tuntui Tiikeri tehneen ison vaikutuksen puutarhan väkeen, ja asiakkaisiin sen vuoden aikana jonka ehti viettää 'vanhainkodissa'. Erittäin fiksu kaverihan se oli. Kulki Eskon seurana puutarhalla, ja kävi jopa saunassa, kaverina=) Ja vieressä vilkas kasitie jonne päin ei ollut suurempia haluja ikinä, katseli matkan päästä vilkasta liikennettä, ja kun sanoin 'Sinne ei saa mennä, siellä on liikaa autoja.' Niin ei kuulemma mennyt lähellekään tietä enää, samoin ei mennyt kellossakaan asuttaessa.
Omakohtaisia muistoja on paljon, vuosien -92-08 ajalta. Siinä välissä ehti mennä kaksi muuta kissaa autojen alle, ja Tiikeri sen kun porskutti. Paitsi että kerran jäi peruuttavan taksin alle, ja asiakas itku silmässä kiikutti sitä minun oveni taakse, ja kun kissa sitten siinä tokeni, niin huomasin ettei suurempaa hätää ollut, mitä nyt pientä nilkutusta oli havaittavissa. Toinen kerta oli sitten kun kissa hävivi yli viikoksi, ja palasi nälkäisenä naru kaulassa... En tiedä mitä oli tapahtunut, muttei kuitenkaan mitään ilmeisen mukavaa. Ja, maalla asuessani kissa palasi ilmakon luoti takajalassa kotiin. Ja kerran tultiin mahanpohja verillä tappelun jäljiltä kotiin, ja pikkaisen tais olla korvassakin nirhautumaa. Sääliksi kävi sitä toista osapuolta, joka tuskin vähemmällä selvisi.
1 vuotiaana voitti kollikilpailuissa painavimman kollin palkinnon... Ja tosiaan oli juuri kasvanut täysikasvuiseksi=) Eli siis ei ollut lihava. Isoluinen vain.

Mikä on romaanitaustainen henkilökohtainen valmentaja ? Se on personal Rainer.
=)

Tänään tuli mielenkiintoinen puhelu... Jos homma etenee kuten haluan, on töitä ja kunnon palkkaa tiedossa, ainakin puoleksi vuodeksi. Niin, siinä sivussa nuo muutkin hommat, ja keskeneräiset kuvaukset loppuun. Ois aivan älyttömän hienoa jos projekti etenisi kuten ollaan ajateltu.

Juu, nyt pukkaa projektia, ja keikkaa, kehitystyötä tms.. Pitää taas opetella priorisoimaan asiat.

Lähimmät deathlinet; tsekkaa päivittäin asioiden tärkeysjärjestystä, muista kuitenkin että oma terveys on tärkein!
Tee suunnitelma lähimmälle 12 tunnille, ja usko siihen että teet parhaasi, silloin myöskin näin käy.
Hoida sovitut asiat ajallaan, kaikki muu on extraa.
Aloita jokainen päivä positiivisilla ajatuksilla, siitäkin huolimatta että olet nukkunut huonosti, tai tunnet itsesi väsyneeksi/kipeäksi. Hae ne asiat elämästäsi jotka ovat hvyin, niitä on oikeasti paljon.
Esim. saat vapaasti kirjoitella nettiin ja hakea sieltä tietoa, tai kirjoitella ystävillesi. On sellaisiakin maita jossa tämä ei onnistu! Ajattele sitä, kuinka vapaassa maassa voit elää!
Käy aamulenkillä, kävelyllä tai juoksemassa, tai hei, pyöräilemässä! Tee punnerruksia, tai jotakin muuta että syke hieman nousee. Ota kylmä suihku. Jotakin joka herättää sinut taas hienoon ja ainutlaatuiseen päivään. Sinä olet ainutlaatuinen!
No niin, mitäs siinä vielä ihmettelet. Näin helppoa se on!

Noh, siis, koko alkavan viikon on ollut niskat niin jumissa että päässä humahtaa aina jos teen jonkin nopean liikkeen, tai siis hieman tavallista liikkumista nopeamman, eli siis, jos yritän tehdä jotain budo-harjoitteita, se on sitten jatkuvaa humahtelua. Samoin pyöräillessä, kun katson nopeasti olkani yli tms.. Perkele noita hotellien tyynyjä ja autossa istumista sen päälle...

Sain yhden pienen projektin oleellisen kohdan ylitettyä, ja sain hyvää palautetta. Ja kaiken lisäksi olin myös itse tyytyväinen, oho, olenkohan parantumassa perfektionismista, ja pystyn keskittymään hetkittäin siihen tekemisen ja hetkeen? Ja se näyttää useimmiten riittävän.
Vaan, nythän on kesä, ja aurinko. Ja ne kärpäset.

Eilen oli soittotreenit, ja sinänsä ihan ok ne meni. Siis, hmm. saatiin hommaan selkeyttä, ja hiottiin muutamia riffejä ja kitaran työnjakoja. Mutta, siis, se vaan että näin sitten viime yönä hommasta painajaista. Muutama pikku asiahan sieltä jäi mieleen kellumaan, ne on nämä soittohommat vaan sellaista sydämellä tehtävää juttua, kun sitä taitoa ei hirveesti ole. Ja kritiikki on toisinaan siihen nähden kovin julmaa.

Ahmosuon lentokenttä, Pikkarala. Kemistä asti saapui harrastajia koelentämään ja muuten vain lennättelemään RC-lennokkeja. Minun osalleni lankesi kunnia toimia uuden suurehkon mallikoneen koelentäjänä. Kyseinen kunnia lankesi minulle koskapa olin koelentänyt kaikki saman harrastajan 4 aikaisempaa lennokkia. Joten luonnollinen jatkumo oli sitten päästä hieman isomman koneen puikkoihin. Koelentohan sujui hyvin, kuten kaikki aikaisemmatkin, ja koneen omistaja oli erittäin tyytyväinen koskapa hänen silmäteränsä pelasi hienosti. Päivä eteni muutenkin aika mukavasti, sillä saman päivän aikana opetin oppilasta opetuskaapelin välityksellä, kolmen 12 minuuttisen lennon ajan. Samaan päivään mahtui osaltani seuraavien lennkkien lennätys; Arttech Edge540,JP Bristol Scout, Bf109 aircombat, Fw190 aircombat, GWS Spitfire, BlueStick ja Edge540 (180cm, bensamoottori). Joten voisin pitää päivää aika antoisana.
Lisäksi jäin n. puoleen yöhön asti viettämään vieraiden kanssa iltaa, jonka jälkeen poistuin kotiin päin, 1/2 oluen juotuani. Voisin pitää tätä aika kohtuullisena sosiaalisen juomisen määränä;)
Niin, ja pienenä yksityiskohtana oli illassa se että oli paikalla vähän niin kuin väkisin järjestetty sinkku-naishenkilö, erään vieraamme vaimon ystävä. Toki, tyylilleni uskollisena totesin että; Ei ole ollut tapana, enää nykyisin, sotkea harrastuksiin naisihmisiä... Kun siitä ei yleensä seuraa mitään
hyvää, ainakaan pitemmän päälle. Kuten kokemus on opettanut. Noh, ja tämän kommentin heitin kaikkien kuullen, ja aivan asiallisesti. Ja vinoiluihin siitä ettei mitään saada aikaan, vaikka naisia järjestetään tarjottimelle vastasin; Eipä näitä ole tähän asti tarvinnut iskemällä iskeä. Toki ei siinä tyttösessä mitään vikaa ollut, nätti ja iloinen ihminen, kait? Minä olen tällainen vähän rauhallisempi, ja henkisesti kuohittu kaveri, joten se siitä.

Näyttäis että kesäkuulle on tulossa ainakin n.10 kuvauspäivää eräässä tv:tuotannossa, ja sama tahti jatkunee koko kesän. Elikkäs, jos ei tule mitään ikäviä peruutuksia(joka on aina mahdollista) pitäis kesäksi olla toimeentulo turvattu=) Ja tie kutsuu kulkijaa.On the road again. Oulussa ei ilmeisesti kuvat mitään, joten kilometrejä kertyy jokunen tuhat, varmasti.
Jos tuohon sais jotakin muutakin keikkaa väliin, sais tuon VISAn laskunkin sitten nollattua...
Niin tosiaan... Se on koko kevään ollut lähinnä sitä minimi erien lyhentelyä, se 1000e lasku odottaa ja korko karttuu... Noh, mutta pakkohan sitä on elää ja harrastaa.Nyt varsinkin kun päätin luopua alkomahoolista mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Nyt jo kolme viikkoa täynnä, vain kaksi ykkös olutta makkaran kera, nuotion ääressä. Vapun aika oli todellakin sen verran hapokas että se pisti miettimään elämän ja terveyden merkitystä...