On siis loma. Ansaittu, omalla työllä. Tämä helvetin syksy saa mielen vajoamaan alas, ja kun ei ole pakko nousta, ei haluaisikaan nousta. Nukkua vain uupumus pois. en tiedä kauanko pitäisi levätä että olisin edes joskus oikeasti reipas ja iloinen. Nykyään yritän taistella päivän kerrallaan, ja tehdä asioita jotka ovat tärkeitä ja joista saa tyydytystä. Tärkeintähän on se että ei yritä miellyttää muita, vaan koettaa kehittää itseään itselle tärkeissä asioissa.
Monelta osin olen taas askeleen verran lähempänä pyrkimyksiäni. Tai sitä yhtä ainoaa päämäärää; Yritän pysyä tasapainossa ja oppia nauttimaan elämästä juuri sillä hetkellä kun sitä elän, muuten se voi jäädä elämättä. Yritän tehdä asiota, en vain pääni sisällä, vaan oikeasti. Nyt olisi siihen aikaa.