IRC-Galleria

Talven tulo viipyy. Ne jotka pitää tällaisesta kelistä ovat masokisteja. Tai sitten ei vaan tunnu missään;P

Tai silleen, tekemistä on, ja täytyy vaan ajatella positiivisesti. Kaamosaika, on syvältä. Vuorokausirytmin pitäminen nipussa on se suurin urakka. Kaikenlaista pientä näperrellessä unohtuu kaamoskin.

Sitä on nyt maassa, lapset tekevät lumiukkoja. Oispa myös hieman pakkasta niin se jäisikin maahan. Ehtii vielä sulamaan ja satamaan uudestaan ennen joulua.

Ei nyt vaan pysty rauhoittumaan. Pitäis pystyä että sais nukuttua. Pitäis nukkua jotta sais lepoa jottei ois niin väsynyt. Väsyneenä ei oikein pysty mitään tekemään kunnolla. Ja jos ei pysty, ei ole tyytyväinen. Pöh. Pois koneen äärestä nyt. Hus. Heti.

Ratkesi yksi vanha homma, parhain päin. Ainakin vitutus väheni hetkeksi.

Eilen oli aurinkoinen päivä. Sain kaverit houkuteltua Kuivikselle lennättelemään.
Lainasin toiselle sällille jopa omaa vararadiota+lennokkia ja asentelin kaiken lennätysvalmiiksi, aika reilua? Toki itsellekin tuli hjuva fiilis. Kaveri sai hukassa olleen kipinän harrastukseen takaisin, ainakin väliaikaisesti. Pitäähän sitä välillä kaveriakin jeesata, eiks jee?
Ja tännään raahauduin treeneihin, ja olikin todella hyvät sellaiset. Tuntui että taas muutamat perusjutut menivät kohti parempaa. Basicia vaan kehiin, ja ajatuksen kanssa.

Hitto kun ois edes yksi pullo kylmää olutta. Sellaista n. +4asteista, lasituopissa.
Mutta päätin olla hakematta sitä kaupasta. Ja nyt sitten päätän pysyä kotona, olla lähtemättä
yksin könyämään lähi baariin...

Kävin kaupassa, kävellen, liukasta oli siellä täällä. Jokohan sitä vaihtais nastarenkaat pyörään alle. Toisaalta sitä liukasta on vain siellä täällä, ja nastat kuluu ...tuun jos niitä liian aikaisin laittaa alle. Tai ei sillä oikeesti ole kovin suurta merkitystä, ärsyttää se nastojen ropina asfaltilla. Ja onhan siinä oma hommansa, n. 30 minuuttia:)

Aamulla oli sitten jotakin lumen tapaista, huurteen omaista maassa. Ja katsellessani ulos näin jopa ensimmäisen haparoivan yrityksen lumipallon pyörittämisestä. Juu, sellainen valkean ja harmaan kirjava möhkyrä siitä näytti tulevan. Ois niistä ehkä sellainen lumiukkominiatyyri kasautunut, jos juniorilla olisi riittänyt kärsivällisyys, tällä kertaa pallo jäi ainoaksi. Siellä se nyt sulaa, möhkyrä.

Muistelin tuossa yhtä nuoruuden ihastusta, ja mietin että mitä menetinkään, kun en uskaltanut olla rehellinen. Ainakin menetin kokemuksen, ainutlaatuisen ihmisen antaman muiston ,ehkä, paremman version. Täytyyhän se myöntää ettei kaikkea voi saada, eikä kannata edes haaveilla. Laatuhan vois korvata määrän, muttei tyhjyyttä.
Ei kannata huolehtia asioista joihin ei voi vaikuttaa. Vaan vaikuttaa asioihin, jotka huolettaa.
Suurin syy yksin elämiseen on arvaamaton ja hankala luonteeni, ja se etten viitsisi oikein säätää tai kikkailla jotain teerenpelejä.